Miina Sillanpää

Miina Sillanpää (alk. Vilhelmiina Riktig; 4. kesäkuuta 1866 Jokioisten neljänneskunta – 3. huhtikuuta 1952 Helsinki) oli vuosikymmenten ajan sosiaalidemokraattisen työväenliikkeen keskeinen vaikuttaja ja Tannerin hallituksen toinen sosiaaliministeri. Sillanpää oli Suomen sosialidemokraattisen naisliiton ja myöhemmin Suomen sosialidemokraattisen työläisnaisliiton puheenjohtaja. Hän oli ensimmäinen suomalainen naisministeri ja keskeinen taustavaikuttaja Ensikotitoimintaa perustettaessa.

Miina Sillanpää
Miina Sillanpää 1920-luvulla.
Suomen II sosiaaliministeri
Tannerin hallitus 13.12.1926–17.12.1927
Kansanedustaja
22.5.1907–31.1.1911 2.2.1914–31.10.1917 1.4.1919–31.8.1933 1.9.1936–21.7.1948
Ryhmä/puolue	Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä
Vaalipiiri	Turun läänin pohjoinen vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt	4. kesäkuuta 1866 Jokioisten neljänneskunta, Suomen suuriruhtinaskunta
Kuollut	3. huhtikuuta 1952 (85 vuotta) Helsinki, Suomi
Ammatti	toimittaja
Arvonimi	talousneuvos (1939)
Tiedot
Puolue	SDP
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Elämänvaiheet

Miina Sillanpää syntyi nälkävuosien aikana torppari Juho ja Leena (o.s. Roth) Riktigin yhdeksänlapsiseen perheeseen. Hän oli lapsista kolmanneksi nuorin. Kouluja Sillanpää ei juurikaan käynyt, vain kiertokoulua ja tehtaan koulua.^[1]

Sillanpää aloitti työuransa 12-vuotiaana Forssan puuvillatehtaassa ja jatkoi myöhemmin Jokioisten naulatehtaassa. 18-vuotiaana hän muutti Porvooseen piiaksi ja samalla vaihtoi nimensä Vilhelmiina Riktigista Miina Sillanpääksi. Helsingin Taloustyöntekijäin Yhdistyksen Palvelijatarkodin ja paikanvälitystoimiston hoitajan tehtäviä hän hoiti vuodet 1900–1915. Osuusliike Elannon ruokaloiden ja kahviloiden tarkastajana Sillanpää oli 1915–1936 ja Sosiaalidemokraattisen työläisnaisliiton sihteeri 1932–1936.^[2]

Sillanpäälle myönnettiin talousneuvoksen arvonimi 1939, ja 1949 hän vastaanotti presidentti J. K. Paasikiveltä Suomen Kulttuurirahaston tunnustuspalkinnon elämäntyöstään.^[2]

Sillanpää sosiaalidemokraattina

Sillanpää ei ollut poliittinen teoreetikko mutta aktiivinen sosialidemokraattisessa järjestötoiminnassa. Erityisesti hän ajoi työläisnaisten ja yksinäisten naisten asiaa ja oli 1930-luvulla tarmokkaasti mukana ensikotitoiminnassa; monet aikakauden eläneet SDP:n veteraanit sanovatkin häntä koko Ensikotijärjestelmän perustajaksi. Onko näin, ei ole aivan varmaa, mutta ainakin voimakas eteenpäin vievä tahto ja taito hänellä oli tässä merkittävässä työssä, joten yhdeksi perustajista häntä voi aivan hyvin sanoa.

Sillanpää oli Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen puoluetoimikunnan jäsen 1918–1919 ja 1933–1940 sekä toimi Suomen Sosialidemokraattisen Naisliiton ja Suomen Sosialidemokraattisen työläisnaisliiton puheenjohtajana.

Sisällissodan aikana Sillanpää piti matalaa profiilia ja sai siten arvostusta myös valkoisten puolelta.^[1] Näin hän vältti vangitsemisen, toisin kuin intomielisempi aatesisarensa ja ystävänsä Ida Aalle-Teljo.^[3] Asiasta syntyi kuitenkin hänen ja SDP:n vasemmistosiiven välille juopa, joka säilyi koko hänen loppuelämänsä.^[4]

Sillanpää toimi myös Helsingin kunnallispolitiikassa.

Ura kansanedustajana

Kansanedustaja Miina Sillanpää puhumassa eduskunnassa vuonna 1907.

Sillanpää oli yksi yhdeksästätoista Suomen ensimmäisestä naiskansanedustajasta, jotka valittiin vuonna 1907. Hän toimi kansanedustajana kaikkiaan 38 vuotta: 1907–1911, 1914–1917, 1919–1933, 1936–1948 ja istui 38 valtiopäivät. Miina Sillanpää oli Suomen pitkäaikaisin naiskansanedustaja ennen Sirkka-Liisa Anttilaa.^[5][6]

Kun hänet valittiin Väinö Tannerin hallitukseen 1926–1927 II sosiaaliministeriksi, hänestä tuli Suomen ensimmäinen naisministeri. Seuraava naisministeri oli vasta keväällä 1948 Pekkalan hallituksen salkuttomaksi ministeriksi nimitetty Hertta Kuusinen.

Presidentin valitsijamies Sillanpää oli 1925, 1931, 1937, 1940 ja 1943.

Kun ns. Pitkä parlamentti sotavuosien jälkeen päättyi, Sillanpää nimitettiin seuraavien vaalien jälkeen eduskunnan kunniapuhemieheksi.

Miina Sillanpää oli uusien sosialidemokraattisten kansanedustajien voimakas opettaja ja äitihahmo; esimerkiksi pitkäaikainen kansanedustaja, toimittaja Yrjö Kilpeläinen, kiitti Miina Sillanpään voimakasta ohjausta siitä, että hänen oma kansanedustajauransa sujui ilman suurempia kompastuksia.^[7]

Ura toimittajana

Sillanpää työskenteli myös toimittajana sosiaalidemokraattisen naisliikkeen lehdissä. Hän toimi Palvelijatarlehden (1905–1906), Työläisnaisen (1907–1916) ja Toverittaren^[8] (1922–1943) vastaavana toimittajana. Yksi syy Sillanpään valinnalle johtui hänen naimattomuudestaan. Vuoteen 1930 asti naimisissa olevat naiset olivat miestensä holhouksen alaisena eivätkä näin ollen voineet toimia vastaavina toimittajina.^[9]

Muistomerkit

• Jokioisten keskustan tuntumassa on muistokivi Miina Sillanpään synnyinkodin paikalla.
• Helsingin Siltasaaressa on muistolaatta "MIINA SILLANPÄÄ 1866-1952 ENSIMMÄINEN NAISMINISTERI SUOMESSA ASUI TÄSSÄ TALOSSA 1927-1952"
• Miina Sillanpään hauta on Jokioisten kirkon vieressä.
• Helsingin Tokoinrannassa on Aimo Tukiaisen 1968 tekemä pronssinen Soihtu-muistomerkki, jonka jalustassa on Sillanpään kasvot kohokuvana.

• 
  Miina Sillanpään Muistokivi Jokioisilla.
• 
  "Soihtu"
• 
  Miina Sillanpään, hänen isänsä Juhon (1828–1901) ja äitinsä Leenan (1829–1915) hauta lähellä Jokioisten kirkkoa.

Liputuspäivä

Sillanpään ja kansalaisvaikuttamisen kunniaksi liputettiin ensimmäisen kerran 1. lokakuuta 2016.^[10] Liputuspäiväksi valittiin 1. lokakuuta, koska sinä päivänä vuonna 1906 tulivat voimaan uusi vaalilaki sekä valtiopäiväjärjestys.^[11] Vuonna 2021 sisäministeriö tiedotti, että siitä tulee vuonna 2023 vakiintunut liputuspäivä.^[12]