Minskin alue

Minskin alue (valkoven. Мі́нская во́бласць, Minskaja voblasts, ven. Минская о́бласть, Minskaja oblast) on alue (maakunta) Valko-Venäjän keskiosassa.

Minskin alue Мі́нская во́бласць Минская о́бласть
Lippu	Vaakuna
Minskin alueen sijainti Valko-Venäjän kartalla
Koordinaatit: 53.90°N, 27.56°E
Valtio	Valko-Venäjä
Minskin alueen hallinnollinen jako	1 kaupunki ja 22 piiriä (raion)
Hallinto
– hallinnollinen keskus	Minsk
– suurin kaupunki	Barysau (147 381 as.) Muita kaupunkeja: Salihorsk (102 297 as.), Maladzetšna, Žodzina ja Slutsk
Pinta-ala	40 200 km² (2.)
Väkiluku (2009)	1 422 528
Kielet	valkovenäjä, venäjä
BKT (2012)	76 904,314 mrd. BYR (eli 6,78 mrd. EUR tai 14,5 % Valko-Venäjän BKT:stä; Huom. Maan BKT:stä 16,0 % oli jakamatta alueille.)[1][2]
Aikavyöhyke	UTC+3
Symbolit
– lippu	Minskin alueen lippu
– vaakuna	Minskin alueen vaakuna
Lyhenteet
– rekisterikilven tunnus	5 (2004–), Oxx (2000–2004)
– ISO 3166	BY-MI
minsk-region.gov.by
Infobox OK

Perustietoja

Minskin alue on keskellä Valko-Venäjää ja maan kaikki viisi muuta maakuntaa ympäröivät sitä. Alueen keskellä sijaitseva pääkaupunki Minsk toimii Minskin alueen hallinnollisena keskuksena, vaikkei itse hallinnollisesti kuulukaan siihen, vaan on suoraan keskushallinnon alaisuudessa oleva pääkaupunkialue. Alueen rajanaapureita ovat Vitsebskin alue pohjoisessa, Mahiljoun alue idässä, Homelin ja Brestin alueet etelässä sekä Hrodnan alue lännessä.^[3][4]

Alueen kaupungistuminen ja kaupunkeja

Minskin alueen asukasluku oli 2009 lokakuussa 1 422 528. Edeltävän kymmenen vuoden aikana (1999–2009) alueen väestö pieneni 1,5586 miljoonasta 1,4225 miljoonaan (−8,7 %). Erityisesti alueen maaseutuasukkaiden määrä vähäni merkittävästi (751 000:sta 634 500:aan = −15,5 %). Lokakuussa 2009 tämän pääkaupunki Minskiä ympäröivän maakunnan väestöstä kaupunkilaisia oli 55,4 %.

Alueen suurimmat ja samalla yli 50 000 asukkaan kaupungit ovat Barysau, Salihorsk, Maladzetšna, Žodzina ja Slutsk. Oheisessa taulukossa on lueteltu alueen noin 10 000 asukkaan ja suuremmat taajamat asukasluvun mukaisessa suuruusjärjestyksessä – ensin suomeksi, sitten valkovenäjän- ja venäjänkielisessä muodossaan. Väkiluvut perustuvat syksyn 2009 väestönlaskennan tuloksiin.^[5][6]

Sija	Taajama	Valkovenäjäksi	Venäjäksi	Väkiluku
1.	Barysau	Бары́саў, IPA: [baˈrɨsau̯]	Borisov (Бори́сов)	147 381
2.	Salihorsk	Салігорск	Soligorsk (Солиго́рск)	102 297
3.	Maladzetšna	Маладзе́чна, IPA: [maɫaˈdzʲetʂna]	Molodetšno (Молоде́чно)	94 282
4.	Žodzina	Жoдзiha, IPA: [ˈʐodzʲina]	Žodino (Жо́дино)	61 724
5.	Slutsk	Слуцк	Slutsk (Слуцк)	61 444
6.	Vileika, Vjaleika	Вілейка, IPA: [viˈlʲejkə], Вялейка	Vileika (Вилейка)	26 836
7.	Dzjaržynsk	Дзяржы́нск, IPA: [dzʲarˈʐɨnsk]	Dzeržinsk (Дзержи́нск)	25 164
8.	Marina Horka	Мар'іна Горка	Marjina Gorka (Марьина Горка)	21 446
9.	Stoubtsy	Стоўбцы, IPA: [s'towpʦɪ]	Stolbtsy (Сто́лбцы́)	15 367
10.	Smaljavitšy	Смалявічы	Smolevitši (Смoлевичи)	15 092
11.	Zaslauje	Засла́ўе, IPA: [zaˈsɫau̯je]	Zaslavl (Засла́вль)	14 202
12.	Njasviž	Нясьві́ж, IPA: [nʲaˈsʲvʲiʐ]	Nesviž (Не́свиж)	14 033
13.	Fanipal	Фаніпаль	Fanipol (Фа́ниполь)	12 718
14.	Berazino	Беразіно́	Berezino (Березино́)	12 020
15.	Ljuban	Любань	Ljuban (Любань)	11 256
16.	Staryja Darohi	Стары́я Даро́гі	Staryje Dorogi (Ста́рые Доро́ги)	11 036
17.	Kletsk	Клецк	Kletsk (Клецк)	10 761
18.	Lahoisk	Лагойск	Logoisk (Лого́йск)	10 706
19.	Valožyn	Вало́жын, IPA: [vaˈɫoʐɨn]	Voložin (Воло́жин)	10 558
20.	Tšerven	Чэрвень, IPA: [ˈtʂɛrvʲenʲ]	Tšerven (Че́рвень)	10 150
21.	Kapyl	Капы́ль	Kopyl (Копыль)	9 938

Katso myös: Luettelo Valko-Venäjän kaupungeista

Katso myös: Kaupunkimaiset taajamat Valko-Venäjällä

Maakunnan osa-alueet

Aluehallinnollisesti Minskin alueen alaisuudessa on Žodzinan kaupunki ja 22 hallintopiiriä (raion). Minskin maakunnan osa-alueet ovat (asukasluvut 2009 väestönlaskennasta)^[6]:

Barysaun piiri (188 142 as.) Minskin piiri (159 569 as.) Maladzetšnan piiri (138 375 as.) Salihorskin piiri (136 175 as.) Slutskin piiri (95 106 as.) Puhavitsin piiri (69 427 as) Žodzina (61 724 as.) Dzjaržynskin piiri (61 252 as.)

Vileikan piiri (52 053 as.) Smaljavitšyn piiri (42 917 as.) Stoubtsyn piiri (42 007 as.) Njasvižin piiri (41 618 as.) Valožynin piiri (37 543 as.) Lahoiskin piiri (35 957 as.) Ljubanin piiri (35 444 as.) Tšervenin piiri (33 383 as.)

Kapylin piiri (32 818 as.) Kletskin piiri (32 302 as.) Mjadzelin piiri (29 599 as.) Krupkin piiri (26 522 as.) Berazinon piiri (25 031 as.) Uzdan piiri (23 657 as.) Staryja Darohin piiri (21 937 as.)

Liikenneyhteyksiä

Näkymä Minskin kiertävältä kehätieltä M9.

Pääkaupunki Minsk on rautatieyhteyksien solmukohta^[3]. Valko-Venäjän rautateiden kaukojunayhteydet Minskin alueen läpi ovat kattavat. Erityisesti Minskin lähiliikenteen junat pysähtyvät kymmenille asemille ja seisakkeille Minskissä, sen esikaupungeissa ja Minskin alueella yleisemminkin – lähiliikenteen rataverkko lähtee pääkaupungista neljään suuntaan. Pääratojen yhteyksistä merkittävimpiä ovat mm.

• Minsk–Maladzetšna–Vilna
• Minsk–Baranavitšy–Brest ja edelleen Varsovaan
• Minsk–Barysau–Orša-rata, joka haarautuu Oršassa ja jatkuu Vitsebskin kautta Pietariin ja Oršasta Smolenskin kautta Moskovaan.
• Minsk–Babruisk–Homel-rata.

Minskin alueen läpi kulkevat suurimmat valtatiet ovat^[3][7] (tiet olivat muuttumassa maksulliseksi heinä-elokuussa 2013).

• M1 eli E 30 E30-moottoritie, joka halkoo lounaasta koilliseen reitillä Brest–Baranavitšy–Minsk–Barysau–Orša koko Valko-Venäjän. Tämä valtaväylä jatkuu lännempänä Puolan Varsovaan ja idässä Moskovaan. Eurooppatie E30 kaartaa Minskin ja Barysau ohi kaupunkien eteläpuolelta (välimatka Brest–Minsk 348 km, Minsk–Oršan liittymä 222 km)
• M2 Minsk–Minskin kansallinen lentoasema (Minsk-2)
• M3 Minsk–Vitsebsk (268 km) ja
• M4 Minsk–Mahiljou (207 km) ja
• M5 (E271) Minsk–Babruisk–Homel (Minsk–Bobruisk 148 km; Minsk–Homel 309 km) ja
• M7 eli E 28 eurooppatie E28 Liettuan pääkaupungista Vilnasta Minskiin (Vilna–Minsk 184 km).
• M9 eli Minskin kehätie (56 km)

Minskin kansallinen lentoasema (Minsk-2) sijaitsee Minskin alueella, runsas 40 kilometriä Minskin keskustan itäpuolella. Lisäksi Minskiä palvelee kaupunkilentoasema Minsk-1.

Vesiliikenne jokiproomuilla ja pienemmillä aluksilla on mahdollista lähinnä Dneprin suurella Berezina-sivujoella Barysausta alaspäin.^[8] Pienemmille aluksille alueen joet ja kanavaverkostot tarjoavat huomattavasti kattavamman reittiverkoston.