Mustarastas
lintulaji From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Mustarastas (Turdus merula) on rastaiden sukuun kuuluva lintulaji ja Uudenmaan maakuntalintu.
,_Битцевский_лес.jpg)
Remove ads
Nimi
Vanhoissa sanakirjoissa mustarastaan nimi oli mustarastas tai kulorastas (Nylander, 1849, Lönnrot 1861, Mela 1882).[3] Tieteellinen sukunimi Turdus on latinaa ja tarkoittaa rastasta. Lajinimi merula on latinaa ja tarkoittaa mustaa lintua.[4]
Tuntomerkit
Mustarastas on 23,5–29 cm pitkä. Koiraan höyhenpuku on kokonaan musta, ja sillä on keltainen nokka ja silmärengas. Naaras on väriltään tummanruskea. Kurkku on vaaleampi, ja rinnassa on epäselvää täplitystä. Nuoret yksilöt muistuttavat vanhaa naarasta, mutta niillä on täplitystä myös yläpuolella.[5]
Mustarastas on äänekäs lintu, ja sillä on laaja äänivalikoima. Kutsuääniä muuttolennossa ovat rullaava ”srrri” ja syvä ”kok”. Huolestuneena mustarastas päästää hyvin ohutta ”tsiiih”-ääntä ja kovaa maiskutusta ”tsuk-uk-uk-...”. Varoitusääni on pitkään jatkuva, takova ja kirkas ”pli-pli-pli”. Laulu on kaunista melodista lurittelua, jossa on huilumaisia ääniä. Laulussa on rauhallinen tahti ja liukuvat sävelkorkeuden vaihtelut. Säkeet ovat melko lyhyitä ja toistuvat 3–5 sekunnin välein. Joidenkin yksilöiden säe voi olla haikeampi ja kuulostaa kulorastaan laululta.[5]
Mustarastas voi oppia matkimaan muun muassa ambulanssin sireenin ääntä, auton murtohälyttimen ulinaa, kännykän soittoääniä, moottorisahaa ja vislausta. Lintuasiantuntija Steven Dudleyn mukaan mustarastas harrastaa matkimista vain harvoin, toisin kuin kottaraiset ja muut rastaat.[6] Mustarastaan laulutaito ei ole peritty ominaisuus, vaan nuori mustarastas opettelee laulunsa pääasiassa lajitovereiltaan.[7]
Remove ads
Levinneisyys
Mustarastasta tavataan lähes koko Euroopassa, Pohjois-Afrikassa, Lähi-idässä ja Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa. Sitä on myös istutettu Australiaan ja Uuteen-Seelantiin. Euroopassa on 40–82 miljoonaa pesivää paria eli 120–246 miljoonaa yksilöä. Euroopan kanta muodostaa 50–74 prosenttia maailmanlaajuisesta kannasta, joten hyvin varovainen arvio koko maailman kannasta on 162–492 miljoonaa yksilöä.[1]
Mustarastas pesi 1900-luvun alkupuolella vain Etelä-Suomessa mutta levisi sen jälkeen nopeasti pohjoiseen ja asettui vähitellen suurimpaan osaan maata.[8] Suomen kanta kasvoi voimakkaasti 1900-luvulla. 1950-luvulla arvio oli noin 17 000 paria, 1970-luvulla jo noin 300 000 paria. Talvien ankaruus aiheuttaa suuria vaihteluita; 1980-luvun lopun kylmät talvet pudottivat määrän noin 130 000 pariin, mutta 1990-luvulla kanta nousi taas noin 250 000 pariin. 2000-luvulla kasvu jatkui, ja vuosina 2019–2024 keskikannaksi on arvioitiin jo 850 000 paria. Runsastumisen taustalla ovat todennäköisesti talvien leudontuminen ja talviruokinnan yleistyminen.[8][9]
Ympäristöministeriön asetuksella rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista (243/2025) Suomen rauhoitetuille eläimille on määritelty arvo. Mustarastaan arvo on 68 euroa.[12]
Elinympäristö
Mustarastas viihtyy rehevissä metsäympäristöissä sekä ihmisen läheisyydessä, esimerkiksi pihoissa ja puistoissa, ja on nykyisin tavallinen myös kaupungeissa.[8] Kannan kasvettua mustarastas on siirtynyt rehevimmistä metsistä myös mäntyvaltaisiin metsiin.[13]
Lisääntyminen
Mustarastas tekee korsista, sammalista ja lehdistä rakennetun pesänsä maahan, juurakkoon, puun tai pensaan tyveen, halkopinoon tai risukasaan. Naaras munii 3–6 sinivihreää, ruskeapilkkuista munaa, joita se hautoo 11–14 päivää. Poikaset pysyvät pesässä noin 14 päivää emojen ruokkiessa niitä. Pesäpoikasajan jälkeen emot ruokkivat niitä vielä 2–3 viikkoa.[13]
Ravinto
Mustarastas käyttää ravinnokseen matoja, kotiloita, hyönteisiä, ruuantähteitä, siemeniä, marjoja ja hedelmiä.[13]
Metsästys
Suomessa mustarastas on rauhoitettu.[14]
Kuvia
Koiras.
Naaras.
Pesä munineen.
Pesä poikasineen.
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads