Narbo
From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Narbo (lat.; m.kreik. Νάρβων, Narbōn) eli Narbo Martius oli antiikin aikainen kaupunki Galliassa nykyisen Ranskan alueella.[1][2] Se on kehittynyt nykyiseksi Narbonnen kaupungiksi ja sijaitsi sen paikalla.[3][4][5]
Narbo oli alun perin ibero-liguurinen tai gallialainen asutus. Se perustettiin uudelleen roomalaiseksi kaupungiksi vuonna 118 eaa.[1][2] Myöhemmin Narbo toimi siitä nimensä saaneen Gallia Narbonensiksen provinssin hallinnollisena keskuksena.[4]
Remove ads
Maantiede
Narbo sijaitsi Gallia Narbonensiksessa Atax (nyk. Aude) -joen varrella lähellä sen laskukohtaa Rubresus-järveen, 12 roomalaisen mailin tai oikeammin noin 19 kilometrin päässä Välimeren rannasta.[1][2][6]
Klaudios Ptolemaios mainitsee Narbon Volcae Tectosages -heimon sisämaan kaupunkien joukossa nimellä Narbon Colonia. Hän sijoittaa sen viisi minuuttia Massalian eli Massilian (nyk. Marseille) leveyspiirin eteläpuolelle, 43° pohjoista leveyttä, vaikka todellisuudessa se on hieman pohjoisempana mutta enemmän kuin viisi minuuttia Massaliasta etelään.[2][7] Hipparkhos sijoitti Narbon ja Massalian lähes samalle leveyspiirille.[2][8]
Plinius vanhempi näyttää sijoittavan Narbon Volcae Tectosages -heimon alueelle, mutta teksti on epäselvä.[2][6] Strabon taas sijoittaa kaupungin selvästi Volcae Arecomici -heimon alueelle, mutta mainitsee, että heidän pääkaupunkinsa oli Nemausus (nyk. Nîmes).[2][9] Todennäköisempää onkin, että Arecomicien alue ulottui Narbon rannikolle, sillä Tectosages-heimon pääkaupunki oli Tolosa (nyk. Toulouse). Pomponius Mela liittää Narbon Atacini-heimoon.[2][10] Ausonius ei sano, kuten on joskus tulkittu, että Narbo olisi ollut Tectosages-heimon alueella, vaan että tämän heimon alue muodosti Narbonensiksen länsiosan, mikä pitää paikkansa.[2][11] Julius Caesarin perusteella Narbo ei ollut Arecomicien mailla, mutta Caesar ei ollut erityisen tarkka tällaisissa asioissa.[2][12]
Kaupunki sijaitsi Via Domitian ja Akvitanian tien risteyskohdassa. Via Domitia tuli Baeterraesta (nyk. Béziers) ja jatkui Hispaniaan, kun taas Akvitanian tie johti Tolosaan Garunna (nyk. Garonne) -joen laaksoon.[1] Itinerarium Antonini Augustin mukaan reitti Arelatesta (nyk. Arles) Nemausukseen, Cesseroon (Saint-Thibéry) ja Baeterraeen johti Narboon. Samassa lähteessä ja myös Tabula Peutingerianassa mainitaan toinen reitti Burdigalasta (nyk. Bordeaux) Tolosan ja Carcason (Carcassonne) kautta Narboon.[2]
Remove ads
Historia
Varhaishistoria
Narbon paikka oli todennäköisesti kaupallinen keskus jo varhain, sillä se sijaitsi hyvällä paikalla Hispaniaan ja Garonnan laaksoon johtavien teiden varrella.[2] Alkuperäinen kaupunki tunnettiin Avienuksen mukaan nimellä Naro.[1][13] Se kehittyi 600-luvulla eaa. noin neljä kilometriä luoteeseen roomalaisen ja nykyajan kaupungista. Kaupunki oli elisykien (Elisyces, Elesyces) heimon keskus ja päämarkkinapaikka.[1] Toisaalta erään perimätiedon mukaan Narbon seutu oli muinoin bebrykien (Bebryces) heimon asuttamaa.[2][14]
Ensimmäinen Narbon mainitseva kirjallinen lähde on Hekataios Miletoslainen, joten kaupunki lienee ollut kreikkalaisten hyvin tuntema jo 400-luvulla eaa.[2] Kaupunki tuhoutui noin vuoden 400 eaa. tienoilla. Se säilytti itsenäisyytensä 200-luvulle eaa. Volcae-heimon hyökkäykseen saakka. Kaupunki tuhoutui tuolloin toisen kerran, mutta rakennettiin uudelleen ja säilyi asuttuna roomalaisten tuloon saakka.[1] Narbo oli kukoistava kaupan keskus. Sen kautta kulki muun muassa Hispanian luoteisosasta ja Britanniasta tuotu tina.[1][2][15]
Kaupungin kreikkalaista nimimuotoa Narbon (ἡ Νάρβων) käytettiin myös Atax-joen nimenä, sillä Polybios kutsuu jokea Narboniksi. Muoto Narbona esiintyy piirtokirjoituksissa, ja myös Caesarin käsikirjoitukset antavat tukea tälle muodolle.[2][16] Stefanos Byzantionlainen sanoo Markianos Herakleialaisen käyttäneen muotoa Narbonesia, joka on selvästi adjektiivi. Hekataios, joka mainitsee etnonyymin Narbaioi (Ναρβαῖοι), lienee olettanut alkuperäiseksi nimeksi Narba tai Narbe.[2] Kaupungin asukkaasta käytettiin etnonyymiä Narbonensis, kreikaksi Narbōnēsios (Ναρβωνήσιος), Narbōnitēs (Ναρβωνίτης) ja Narbaios (Ναρβαῖος).[2]
.jpg)
Roomalaisaika
Narbosta tehtiin roomalainen colonia eli sotilassiirtokunta vuonna 118 eaa., jolloin konsuleina toimivat Quintus Marcius Rex ja Marcus Porcius Cato. Siirtokunnan perustaja oli Lucius Licinius Crassus.[2][17] Roomalainen kaupunki rakennettiin mitä ilmeisimmin alkuperäisen gallialaiskaupungin kauppasataman paikalle.[1] Narbo oli roomalaisten toinen asutus Etelä-Galliassa Rhodanus (nyk. Rhône) -joen itäpuolella ja turvasi tietä Hispaniaan; ensimmäinen roomalaisasutus kyseisellä alueella oli Aquae Sextiae (nyk. Aix). Cicero kutsuu Narboa “Rooman kansalaisten siirtokunnaksi, Rooman kansan vartiotorniksi ja etuvartioksi näiden seutujen kansoja vastaan”.[2]
Joskus on arveltu, että kaupungin lisänimi Martius olisi annettu alueen sotaisan väestön vuoksi eli viittauksena Mars-jumalaan, mutta tämä ei ole todennäköistä. Toisten mukaan nimi olisi peräisin Legio Martiasta,[2][18] ja kirjoitusasu Martia saa tukea sekä piirtokirjoituksista että rahoista. Tätä on kuitenkin vastustettu sillä perusteella, että Legio Martia olisi perustettu vasta Augustuksen aikana, vaikka Cicero mainitsee sen jo aiemmin.[2][19] Kaupungista Cicero käyttää kuitenkin nimimuotoa Narbo Marcius.[2][20] Latinankielisissä käsikirjoituksissa esiintyvät molemmat muodot, Marcius ja Martius, kuten monissa muissakin samanloppuisissa sanoissa. Todennäköisin selitys on, että nimi viittaa vuoden 118 eaa. konsuli Marciukseen, joka taisteli tuolloin Ligurian stoenien (Stoeni) heimoa vastaan, ja että alkuperäinen muoto oli Narbo Marcius, joka myöhemmin turmeltui.[2]
Narboa käytettiin sotilaallisena tukikohtana kimbrien hyökkäyksen ja Pompeiuksen Sertoriuksen vastaisten sotatoimien aikaan.[1] Se oli tärkeä tukikohta myös Caesarin Gallian sotien aikana. Kun Publius Crassus hyökkäsi Akvitaniaan vuonna 56 eaa., hän sai apua Tolosasta, Carcasosta ja Narbosta, joissa kaikissa oli luetteloitu asevelvollisia.[2][21] Suuressa gallien kapinassa vuonna 52 eaa. Lucterius uhkasi Narboa, mutta Caesar tuli sen avuksi.[2][22] Caesarin diktatuurin aikana kaupunki sai täydennysasutusta Tiberius Claudius Neron johdolla. Vuonna 45 eaa. Caesar asutti sinne suosikkilegioonansa Legio X Equestris veteraaneja, mistä juontuu nimi Decumanorum Colonia.[1][2][23] Nimi Julia Paterna, joka esiintyy piirtokirjoituksissa ja Martialiksen runoissa, viittaa Caesariin.[2]
.jpg)
Kaupungin huippukautta olivat sen kaksi ensimmäistä vuosisataa, jolloin se kukoisti kaupankäynnin ansiosta. Vuonna 27 eaa. Augustus johti siellä koko Gallian yleiskokousta.[1] Keisari Claudiukselta kaupunki sai nimen Claudia.[1] Siksi eräänä kokonaisena nimimuotona kaupungille esiintyy Colonia Julia Paterna Claudia Narbo Martius Decumanorum.[24]
Narbon perustaminen vauhditti Massalian taantumaa. Strabon kirjoittaa Augustuksen ja Tiberiuksen aikana, että Narbo oli Volcae Arecomicien satama, mutta pikemminkin koko muunkin Celticen satama, sillä se ylitti muut kaupungit kaupankäynnissä.[2][9] Narbossa oli runsaasti ihmisiä eri puolilta, joita houkuttelivat sen kaupalliset edut.[2][25] Narbon rannikko oli tunnettu ostereistaan kuten nykyisinkin.[2]
Keisari Trajanus antoi Narbolle suihkulähteen, ja Hadrianus vieraili siellä vuonna 121. Vuonna 145 kaupungissa oli vakava tulipalo, josta se ei koskaan toipunut aivan täysin. Antoninus Pius kuitenkin korjautti julkiset kylpylät, pylväskäytävät ja basilikat, jotka olivat tuhoutuneet tulipalossa.[1]
Myöhäisantiikista keskiajalle
Narbo alkoi taantua 200-luvun lopulta lähtien. Se jäi yhä tärkeämmäksi tulleen Rhône–Rein -kauppareitin ulkopuolelle ja sen satamat liettyivät umpeen. Se kuitenkin säästyi 200-luvun hyökkäyksiltä,[1] ja Ausonius luki sen vielä 300-luvulla mukaan teokseensa Ordo urbium nobilium.[11] Hän mainitsee kaupungissa olleen paroslaisesta marmorista rakennetun temppelin, mikä voi kuitenkin olla runollinen liioittelu. Sidonius Apollinaris luettelee portit, pylväskäytävät, forumin, teatterin ja muut nähtävyydet sekä mainitsee rahapajan ja sillan Ataxin yli, mikä kertoo kaupungin olleen vielä myöhäisantiikin aikana kaunistettu julkisilla rakennuksilla roomalaiseen tapaan.[2]
Visigootit valtasivat kaupungin vuonna 413. Heidän kuninkaansa Ataulf avioitui siellä Galla Placidian kanssa tammikuussa 414. Visigootit karkotettiin saman vuoden loppuun mennessä, mutta he asettuivat vuonna 418 alueelle, joka ulottui Tolosasta Burdigalaan. Sieltä käsin he hyökkäsivät Narboon useita kertoja ja valloittivat sen lopulta vuonna 462 erään Agrippinuksen tekemän petoksen ansiosta.[1]
Remove ads
Rakennukset ja löydökset
Narbonnessa ei ole säilynyt pystyssä yhtään roomalaista muistomerkkiä, mutta monien rakennusten paikat tunnetaan.[2] Jo mainittujen kirjallisten kuvausten perusteella rakennukset olivat pystyssä vielä 400-luvulla,[1][26] mutta useimmat tunnetaan vain kirjallisten ja epigrafisten lähteiden tai sattumalöytöjen perusteella.[1] Laajin arkeologinen alue nykyisessä Narbonnessa on Clos de la Lombarden alue.[27]
Galliasutus
Roomalaisvalloituksen aikaisen galliasutuksen koko oli noin 30 hehtaaria. Yläkaupunki oli rakennettu porrastetulle kukkulalle ja koostui kallioon hakatuista nelikulmaisista majoista, joista osa oli erillisiä ja osa toisiinsa liittyviä. Alakaupunki sijaitsi yläkaupunkikukkulan ympärillä ja ulottui aina laguuneihin saakka. Rakennukset olivat alun perin 600-luvulla eaa. savesta tehtyjä, mutta myöhemmin kivisiä.[1]
Kaupunginmuurit ja asemakaava
Narbo oli todennäköisesti ympäröity muureilla perustamisestaan lähtien. Niitä saatettiin laajentaa myöhemmissä vaiheissa. Muuria on löydetty kaupungin pohjoispuolelta nykyisen Porte de Béziersin läheltä. Muuri oli varustettu kuusi metriä leveillä suorakulmaisilla torneilla. Etelässä Atax-joki toimi vallihautana kaupungin kaikissa vaiheissa.[1] Varhaisella keisarikaudella kaupunki laajeni selvästi alkuperäisen muurin ulkopuolelle.[1] Kaupungin kooksi on suurimmillaan arvioitu noin 240 hehtaaria.[27]
Viimeisin, parhaiten tunnettu muurin vaihe kuuluu myöhäisantiikin ajan pienempään kaupunkiin ja ajoittuu 200-luvun loppuun. Se suojasi kaupungin keskustaa ja tärkeimpiä rakennuksia amfiteatteria lukuun ottamatta. Sen pituus oli noin 1 600 metriä, ja se sulki sisäänsä noin 30 hehtaarin kokoisen alueen.[1]
Kaupungin roomalainen ruutukaava näkyy edelleen Narbonnen keskiaikaisen vanhankaupungin asemakaavassa, jonka säännönmukaisuus heijastaa antiikin cardo- ja decumanus-katuja. Pääkatu cardo maximuksena toimi kaupungin läpi kulkenut Via Domitia, joka kulki nykyisen Rue Droiten linjausta Pons Vetuksesta Place Bistaniin.[1]
Forum
Kaupungin forum sijaitsi nykyisen Place Bistanin paikalla. Sen koko oli noin 85 × 60 metriä, ja se oli ympäröity pylväiköillä ja koristeltu patsailla. Forumilla oli alttari, jossa ollut piirtokirjoitus määräsi Augustuksen kunniaksi vietettyjen juhlien säännöt ja juhlakalenterin.[1][28]
Capitolium
Capitolium eli Juppiterille, Junolle ja Minervalle omistettu temppeli sijaitsi forumin pohjoispuolella nykyisellä Les Moulinassésin kukkulalla.[1][27] Se ajoitetaan 100-luvulle, luultavasti vuoden 145 tulipalon jälkeiseen aikaan. Temppeli oli rakennettu yli kolmimetriselle podiumille, ja sen koko oli noin 48 × 36 metriä. Temppelirakennus oli pseudodipteraali ja edusti korinttilaista tyyliä. Siinä oli etusivulla 8 ja sivuilla 11 pylvästä, joista 9 upotettuja. Pylväiden korkeus oli noin 18 metriä. Temppeliä ympäröi noin 127 × 87 metrin kokoinen peribolos. Se oli kolmelta sivulta kaksinkertaisen gallerian ympäröimä. Neljäs sivu liittyi foorumin pylväikköön.[1] Temppeli löydettiin 1800-luvulla.[27]
Muut rakennukset
Forumin eteläpuolella cardo maximuksen ja decumanuksen risteyksessä on maanalaisia rakennelmia, jotka olivat ilmeisesti horreumeja eli varastoja. Tutkittu osa on suorakulmion muotoinen ja kooltaan noin 50 × 37 metriä,[1] ja sijaitsee noin viisi metriä maan alla.[27] Se koostuu käytävästä, jota reunustivat huoneet molemmin puolin. Rakennus on Augustuksen ajalta ja sitä muutettiin keskiajalla. Muita vastaavia maanalaisia käytäviä on löydetty noin 150 metriä itään forumista nykyisen Rue Garibaldin kohdalta.[1]
Kaupungin roomalaista teatteria ei ole paikannettu. Amfiteatteri sijaitsi kaupungin itälaidalla noin 500 metrin päässä myöhäisantiikin ajan muureista. Sen koko oli noin 121 × 93 metriä. Amfiteatterin länsipuolella oli suuri portiikki, jonka koko oli noin 160 × 107 metriä. Tämä kokonaisuus – amfiteatteri, portiikit, kylpylät ja todennäköisesti markkinapaikka – rakennettiin ehkä Flaviusten aikana ensimmäisen vuosisadan lopulla, ja toimi oletettavasti keisarikultin maakunnallisena keskuksena.[1]
Tämän alueen ja keskustan väliin jäi huvila-alue, josta on löydetty rakennusten jäänteitä, mosaiikkeja, piirtokirjoituksia ja patsaita. Huvilat rakennettiin ensimmäisen vuosisadan alussa, ja ne tuhoutuivat tulipalossa ja hylättiin 200-luvulla. Samankaltaisia huviloita on löydetty myös kaupungin pohjois- ja länsiosasta.[1]
Kaupungin keskustassa oli myös useita rakennuksia, jotka tunnetaan vain Sidonius Apollinariksen ja piirtokirjoitusten kautta, kuten useita kylpylöitä sekä Kybelelle omistettu temppeli. Sillan molemmin puolin oli monumentaaliset kaaret, jotka oli koristeltu gallialaisia aseita esittävillä friiseillä.[1]
Satamat
Narbon satamia sijaitsi useassa paikassa. Kaupungissa itsessään oli vain jokisatama, joka sijaitsi oletettavasti nykyisessä Les Barquesissa. Lisää laitureita oli laguuneissa ja läheisillä saarilla, kuten nykyisillä Sainte-Luciella ja l’Autella, sekä nykyisissä Saint-Martinissa ja La Nautiquessa.[1]
Nekropoliit ja varhaiskristilliset kohteet
Kaupungin ympärillä oli useita nekropoleja eli hauta-alueita. Niistä tärkeimmät sijaitsivat Via Domitian varrella kaupungin pohjoispuolella ja Akvitanian tien varrella lounaispuolella. Nykyisen Saint-Paulin kirkon läheltä on löydetty 200-luvulle ajoitettu mausoleumi. Se oli suorakaiteen muotoinen ja kooltaan noin 6 × 5 metriä, ja siinä oli itäpuolella apsis. Kristityt ottivat mausoleumin uudelleen käyttöön 400-luvulla sijoittamalla sarkofageja lattian alle, koska paikka sijaitsi lähellä kohtaa, johon Narbonnen ensimmäinen apostoli Paavali Narbonnelainen haudattiin 200-luvun alussa. Muita kristillisiä hautoja on löydetty ympäristöstä.[1]
Narbonnen kristityt kokoontuivat aluksi yksityistalossa, jonka korvasi Konstantinuksen aikainen basilika nykyisen Cour de la Madeleinen paikalla. Se tuhoutui hyökkäyksissä ja korvattiin piispa Rusticuksen vuosina 442–445 rakennuttamalla basilikalla.[1]
Esinelöydöt
Kaupungista tehtyihin esinelöytöihin lukeutuu arkkitehtonisia koristeosia, veistosten osia, hautakiviä, mosaiikkien osia, tuhkauurnia sekä lukuisia piirtokirjoituksia.[2] Suuri määrä epigrafista aineistoa on peräisin nekropoleista.[1]
Vuodesta 2021 kaupunkia ja sieltä tehtyjä löytöjä esittelee Narbonnen itäosassa sijaitseva Musée Narbo Via.[27][29] Notre-Dame de Lamourguierin kirkossa on suuri lapidarium.[1]
Remove ads
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads