Norppa

Norppa eli kiehkuraishylje^[3] (Pusa hispida, aiemmin Phoca hispida) on suhteellisen pienikokoinen hyljelaji, joka elää pohjoisilla alueilla ja lisääntyy jäällä.

Norppa
Uhanalaisuusluokitus
Elinvoimainen [1]
Suomessa:
Erittäin uhanalainen [2]
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Selkäjänteiset Chordata
Alajakso:	Selkärankaiset Vertebrata
Luokka:	Nisäkkäät Mammalia
Lahko:	Petoeläimet Carnivora
Alalahko:	Caniformia
Heimo:	Hylkeet Phocidae
Suku:	Pusa
Laji:	hispida
Kaksiosainen nimi
Pusa hispida (Schreber, 1775)
Synonyymit
Phoca hispida Schreber, 1775[1]
Norpan levinneisyys
Alalajit
5 alalajia, katso teksti
Katso myös
Norppa Wikispeciesissä   Norppa Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK

Piirteet

Aikuiset norpat ovat 85–160 senttimetriä pitkiä ja painavat 40–90 kilogrammaa. Norpat voivat elää jopa 35-vuotiaiksi. Muista hylkeistä norpan erottaa muun muassa lyhyemmästä kuonosta ja litteämmästä naamasta. Silmät katsovat suoremmin eteenpäin kuin muiden hylkeiden, luoden vaikutelman inhimillisistä kasvoista. Norpan erottaa myös sen selässä ja kyljissä olevista vaaleista renkaista.

Alalajit ja sukulaislajit

Eri alueilla elävät norppapopulaatiot erotetaan neljäksi alalajiksi:^[1]

• Pusa hispida hispida: Euroopan arktiset rannikot, Venäjä, Kanada ja Alaska, mukaan lukien Novaja Zemlja, Huippuvuoret, Grönlanti ja Baffininsaari
• Pusa hispida ochotensis: Kamtšatkan niemimaa, Ohotanmeri ja etelään 35°N -leveyspiirille asti Japanin Tyynenmeren-rannikkoa pitkin
• Pusa hispida botnica eli itämerennorppa: Pohjois-Itämeri, Pohjanlahti, Suomenlahti, Riianlahti
• Pusa hispida ladogensis eli laatokannorppa: Laatokka

Viimeksi mainitut kaksi alalajia elävät nykyään eristyksissä toisistaan. Ne ovat jääkauden aikaisia reliktejä, jotka ovat sopeutuneet elämään makean tai murtoveden olosuhteissa, eikä niillä ole geenivaihtoa muiden alalajien kanssa.

Myös saimaannorppa on virallisesti norpan alalaji ,tieteelliseltä nimeltään (Pusa hispida saimensis)^[4], mutta nykytiedon valossa sen voi myös katsoa olevan oma lajinsa (Pusa saimensis)^[5][6]. Saimaannorppa on erityisen uhanalainen, jäljellä on noin neljäsataa yksilöä. ^[7]

Norpalla on kolme Pusa-sukuun kuuluvaa sukulaislajia, Baikaljärven baikalinhylje ja Kaspianmeren kaspianhylje. Nämä molemmat lajit ovat periytyneet norpasta ja eronneet omiksi lajeikseen noin kaksi miljoonaa vuotta sitten.

Esiintyminen ja metsästys

Petroskoilaisten tutkijoiden mukaan Äänisessä olisi tavattu hyljettä vuonna 1974, mutta sen taksonomiaa ei ole varmistettu.^[8] Samaan viittaa Iivari Leiviskän ja Eino Kärjen jatkosodan aikaisen teoksen Itä-Karjala, Maa ja Kansa (WSOY 1942) kertomus.^[9] Yleisesti ottaen tiedeyhteisön kanta on, että Äänisessä ei ole omaa, luonnonvaraista hyljekantaa.

Itämerennorppaa on aikaisemmin metsästetty monissa Itämeren valtioissa ja se on ollut tärkeä riistaeläin. Nykyisin laji on Itämerellä rauhoitettu, lukuun ottamatta Suomea, joka salli metsästyksen aloittamisen vuonna 2010.^[10]