Norppa
hylkeiden heimoon kuuluva nisäkäslaji From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Norppa eli kiehkuraishylje[3] (Pusa hispida, aiemmin Phoca hispida) on suhteellisen pienikokoinen hyljelaji, joka elää pohjoisilla alueilla ja lisääntyy jäällä.
.jpg)
Remove ads
Piirteet
Aikuiset norpat ovat 85–160 senttimetriä pitkiä ja painavat 40–90 kilogrammaa. Norpat voivat elää jopa 35-vuotiaiksi. Muista hylkeistä norpan erottaa muun muassa lyhyemmästä kuonosta ja litteämmästä naamasta. Silmät katsovat suoremmin eteenpäin kuin muiden hylkeiden, luoden vaikutelman inhimillisistä kasvoista. Norpan erottaa myös sen selässä ja kyljissä olevista vaaleista renkaista. Norpalla on pienissä eturaajoissaan paksut, vahvat kynnet, joita se käyttää jäähän puhkomiensa hengitysreikien ylläpitämiseen
Norpanpoikasen keskimääräinen paino vastasyntyneenä on noin 4,5 kg. Sillä on valkoinen pörheä syntymäturkki, joka vaihtuu aikuismaisempaan karvaan noin 4–6 viikon iässä.[4]
Remove ads
Levinneisyys, alalajit ja sukulaislajit
Eri alueilla elävät norppapopulaatiot erotetaan neljäksi alalajiksi:[1]
- Pusa hispida hispida: Euroopan arktiset rannikot, Venäjä, Kanada ja Alaska, mukaan lukien Novaja Zemlja, Huippuvuoret, Grönlanti ja Baffininsaari
- Pusa hispida ochotensis: Kamtšatkan niemimaa, Ohotanmeri ja etelään 35°N -leveyspiirille asti Japanin Tyynenmeren-rannikkoa pitkin
- Pusa hispida botnica eli itämerennorppa: Pohjois-Itämeri, Pohjanlahti, Suomenlahti, Riianlahti
- Pusa hispida ladogensis eli laatokannorppa: Laatokka
Viimeksi mainitut kaksi alalajia elävät nykyään eristyksissä toisistaan. Ne ovat jääkauden aikaisia reliktejä, jotka ovat sopeutuneet elämään makean tai murtoveden olosuhteissa, eikä niillä ole geenivaihtoa muiden alalajien kanssa.
Myös saimaannorppa oli aikaisemmin virallisesti norpan alalaji ,tieteelliseltä nimeltään (Pusa hispida saimensis)[5], mutta nykytiedon valossa sen voi myös katsoa olevan oma lajinsa (Pusa saimensis)[6][7]. Saimaannorppa on erityisen uhanalainen, jäljellä on noin neljäsataa yksilöä. [8]
Norpalla on kolme Pusa-sukuun kuuluvaa sukulaislajia, Baikaljärven baikalinhylje ja Kaspianmeren kaspianhylje. Nämä molemmat lajit ovat periytyneet norpasta ja eronneet omiksi lajeikseen noin kaksi miljoonaa vuotta sitten.
Remove ads
Esiintyminen ja metsästys
Petroskoilaisten tutkijoiden mukaan Äänisessä olisi tavattu hyljettä vuonna 1974, mutta sen taksonomiaa ei ole varmistettu.[9] Samaan viittaa Iivari Leiviskän ja Eino Kärjen jatkosodan aikaisen teoksen Itä-Karjala, Maa ja Kansa (WSOY 1942) kertomus.[10] Yleisesti ottaen tiedeyhteisön kanta on, että Äänisessä ei ole omaa, luonnonvaraista hyljekantaa.
Ihmiset ovat metsästäneet norppia arktisella alueella siitä lähtien, kun ihmiset saapuivat alueelle vuosituhansia sitten. Ne ovat olleet perustavanlaatuinen toimeentulon ravinto useimmille pohjoisen rannikkoalueilla asuville alkuperäiskansoille. Venäläiset ja Alaskan alkuperäiskansat kaatoivat 1900-luvun lopula vuosittain 10 000 norppaa Beringinmereltä, Tšuktšimereltä ja Länsi-Beaufortinmereltä. Vuosittainen norppasaalis Kanadan arktisella alueella oli "kymmeniä tuhansia". Toinen huomattava vuosittainen norpanmetsästys tapahtuu Grönlannissa, jossa pyydettiin lähes 100 000 yksilöä vuodessa 1970-luvulla ja noin 70 000 yksilöä vuodessa 1990-luvun alussa.[1]
Itämerennorppien kaupalliset saaliit 1900-luvun alku- ja puolivälissä olivat joskus suuria. Syrjäseuduilla pyyntitilastojen raportointi ja valvonta on vaikeaa, ja Venäjän itäosissa norppien pyynti on suurelta osin tuntematonta.[1]
Itämerennorppaa on aikaisemmin metsästetty monissa Itämeren valtioissa ja se on ollut tärkeä riistaeläin. Nykyisin laji on Itämerellä rauhoitettu, lukuun ottamatta Suomea, joka salli metsästyksen aloittamisen vuonna 2010.[11] Vuosina 2025–2027 norppia saa metsästää Perämeren-Merenkurkun kannanhoitoalueella. Vuosittainen metsästyskiintiö Suomen aluevesillä on yhteensä 425 itämerennorppaa.[12]
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads