Paatsjoki

Paatsjoki^[2] (norj. Pasvikelva, inarinsaameksi Paččvei, pohjoissaameksi Báhčeveaijohka, ven. Паз tai Патсойоки) on Paatsjoen vesistön Inarijärven Barentsinmereen laskeva laskujoki, joka virtaa Suomen, Venäjän ja Norjan alueilla. Joki on 145 kilometrin pituinen. Se alkaa Inarin kunnan Nellimin läheltä, virtaa vuonna 1947 Neuvostoliitolle myydyn Jäniskosken alueen läpi ja sen jälkeen 112 kilometrin matkan Norjan ja Venäjän rajajokena. Boris Glebin (Kolttakönkään) kohdalla joki on lyhyen matkan taas kokonaan Venäjän alueella, ja aivan alajuoksullaan Norjan alueella, jossa se laskee Varanginvuonon sivuvuonoon Utsavuonoon (nor. Bøkfjorden) Kirkkoniemen kaupungin lähellä Etelä-Varangin kunnassa.^[3]

Paatsjoki Pasvikelva Paččvei Báhčeveaijohka Паз, Патсойоки
Jäniskoski Paatsjoen alajuoksulla Venäjän ja Norjan rajalla
Alkulähde	Inarijärvi
Laskupaikka	Bøkfjorden, Varanginvuono, Barentsinmeri 69°42′28″N, 30°06′04″E
Maat	Suomi, Venäjä ja Norja
Pituus	145 km
Alkulähteen korkeus	117–119 m
Valuma-alue	18403 [1] km²
Infobox OK

Paatsjoki on valjastettu vesivoiman käyttöön venäläisten, norjalaisten ja suomalaisten yhteistyönä. Sen seitsemän voimalaitosta latvalta lukien ovat Kaitakosken, Jäniskosken, Rajakosken, Hevoskosken, Skogfossin, Melkefossin ja Boris Glebin voimalaitokset. Näistä Skogfoss ja Melkefoss ovat norjalaisia, muut venäläisiä. Kolme ylintä voimalaa ovat suomalaisten rakentamia. Osa voimaloista sijaitsee rajalinjan päällä.

Joen nimi muilla kielillä on norj. Pasvikelva, ven. Паз, Paz, tai Патсойоки, Patsojoki, pohjoissaameksi Báhčeveaijohka, koltansaameksi Paaččjokk ja kveeniksi Paatsjoki^[4].

Vesivoimalaitoksia

nimi	MW	GWh/a	m	joki	kunta	yhtiö
Kaitakoski	11,2	69		Paatsjoki		TGK-1
Jäniskoski	30,5	208		Paatsjoki		TGK-1
Rajakoski	43,2	228		Paatsjoki		TGK-1
Hevoskoski	47	215		Paatsjoki		TGK-1
Skogfoss	60	258		Paatsjoki		Pasvik Kraft
Melkefoss	26	129		Paatsjoki		Pasvik Kraft
Boris Gleb	56	272		Paatsjoki		TGK-1

Koskia

paikka	pituus	korkeus	muuta	paikka	kunta	yhtiö
Virtaniemi				Inarijärvi	Inari
Kaitakoski				Paatsjoki	Nikel
Jäniskoski				Paatsjoki	Nikel
Rajakoski	2 580	13,5		Paatsjoki
Nautsisuvanto				Paatsjoki
Purnukoski	640	3,53		Paatsjoki
Hevoskoski	1 500	7,35		Paatsjoki
Höyhenjärvi				Paatsjoki
Jordaninnivat				Paatsjoki
Vouvatusjärvi	15 000		Kalkuoaivi, Kuuroaivi ja Kaskama	Paatsjoki
Kattalombolo				Paatsjoki
Vetokoski	630	3 890		Paatsjoki
Pitkäjärvi				Paatsjoki
Menikka	630	11,8		Paatsjoki
Maitokoski	1 120	9,78		Paatsjoki
Salmijärvi	20 000		Salmijärvi	Paatsjoki
Kuotsjärvi				Paatsjoki
Saarikoski	380	3,71		Paatsjoki
Töllevinjärvi				Paatsjoki
Jäniskoski	350	6,19		Paatsjoki
Kolttaköngäs	1 200	9,8		Paatsjoki
Varanginvuono				Barentsinmeri	Etelä-Varanki

Rajahistoriaa

Pääartikkeli: Jäniskosken–Niskakosken alue

Vuosina 1920–1944, jatkosodan päättäneeseen Moskovan välirauhaan asti, Paatsjoki oli osa Suomen Petsamon kunnan ja Norjan välistä rajaa. Välirauhassa Petsamo luovutettiin Neuvostoliitolle. Neuvostoliiton joukot kuitenkin miehittävät Itä-Inariakin vielä jonkin aikaa sopimuksen jälkeen. Kesällä 1945 Suomen ja Neuvostoliiton raja käytiin vanhalle Petsamon rajalle. Muotkavaarasta Korvatunturiin asti hakattiin kahdeksan metriä leveä raja-aukko. Perääntyvät saksalaiset olivat räjäyttäneet Suomen Kolosjoen nikkelisulattoa varten rakentaman Jäniskosken vesivoimalaitoksen hylyksi.^[5] Viikko ennen helmikuussa 1947 Pariisin rauhansopimusta Suomi luovutti vielä erillisellä sopimuksella niin sanotun Jäniskosken–Niskakosken alueen Neuvostoliiton vaatimusten perusteella, 1,3 miljardin markan osahyvityksenä liittoutuneiden (käytännössä Neuvostoliiton) valvontakomission määräämistä noin kuuden miljardin markan nk. saksalaissaatavien korvaussummasta, joka oli riippumaton varsinaisista sotakorvauksista. Luovutettu alue käsitti Paatsjoen kylästä Rajakosken lähelle ulottuvan Inarin kunnan Paatsjoen alueen ja Inarin vesivoiman; siihen kuului 176 neliökilometriä maata, valtion varoin jälleenrakennettu Jäniskosken voimalaitos ja Niskakoskeen rakennettu säännöstelypato. Jäniskosken ja Niskakosken lisäksi luovutetulla alueella Paatsjoessa oli viisi muutakin koskea.^[5]