Paul Cook
From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Paul Cook (s. 20. heinäkuuta 1956 Lontoo, Englanti) on englantilainen Sex Pistolsissa soittanut rumpali.[1][2]
Remove ads
Ura
Varhainen elämä
Cook asui nuoruudessaan Lontoon Hammersmithissä. Hän kävi Christopher Wrenin koulua ja tapasi siellä myös kitaristi Steve Jonesin. Toisin kuin Jones, hän oli kuitenkin vakaasta perheestä. Vuosina 1972–1973 Cook, Jones ja heidän koulukaverinsa Wally Nightingale muodostivat The Strand -nimisen yhtyeen. Seuraavien kolmen vuoden aikana yhtyeestä muodostui Sex Pistols, jossa Cook toimi rumpalina.[2][1]
Sex Pistols
Katso Wikipediasta Sex Pistols artikkeli
Sex Pistols perustettiin Lontoossa vuonna 1975. Yhtye on suuri syy punkin leviämiseen Isossa-Britanniassa, ja se on innoittanut monia myöhemmin vaikuttaneita punk- ja vaihtoehtorock-muusikoita. Sex Pistols teki vain yhden studioalbumin Never Mind the Bollocks, Here's the Sex Pistols (1977), mutta sitä pidetään yleisesti yhtenä tärkeimmistä punk-albumeista.[2]
Sex Pistols hajosi viimeisen konserttinsa jälkeen San Franciscossa 14. tammikuuta 1978. Cook ja Jones työskentelivät aluksi Julien Templen elokuvan The Great Rock 'n' Roll Swindle -soundtrackin parissa. Kaksikko levytti elokuvan soundtrack-albumille myös muutamia kappaleita Sex Pistols -nimen alla. Cook lauloi kappaleen ”Silly Thing” albumiversion.[2][1]
Elossa olevat Sex Pistolsin jäsenet päättivät koota yhtyeen uudestaan vuonna 1996, jolloin Sex Pistols teki Filthy Lucre -maailmankiertueen. Kiertueelta julkaistiin myös samanniminen live-albumi. Yhtye on sittemmin tehnyt kiertueita myös vuosina 2002, 2003 ja 2007. Vuonna 2006 Sex Pistols valittiin Rock and Roll Hall of Fameen.[2]
Sex Pistolsin jälkeinen ura
Ajauduttuaan kiistoihin Sex Pistolsin managerin Malcom McLarenin kanssa, -Cook ja Jones soittivat yhdessä Johnny Thundersin sooloalbumilla So Alone.[2][1] ja liittyivät yhtyeeseen nimeltä Greedy Bastards, jossa soittivat myös Thin Lizzy -jäsenet Phil Lynott, Scott Gorham ja Brian Downey. Vaikka odotukset olivat suuret ja keikkoja tehtiin useita, Greedy Bastards julkaisi vain yhden singlen, vuoden 1979 “A Merry Jingle” – sensuroidulla nimellä the Greedies – ennen hajoamistaan.[2]
Vuonna 1979 Cook ja Jones auttoivat entisen Runaways- kitaristin Joan Jettin siirtymistä soolouralle. He soittivat kahdella kappaleella, jotka myöhemmin ilmestyivät Jettin soolodebyytillä Bad Reputation. Lisäksi he osallistuivat Jettin tulevan suurhittisinglen I Love Rock ’n’ Roll demoversioon, joka julkaistiin hänen kokoelmallaan Flashback vuonna 1994.[2] Kun suunniteltu yhteistyö Sham 69 -jäsenten Jimmy Purseyn (laulu) ja Dave Tregunnan (basso) kanssa kariutui, Cook ja Jones perustivat Andy Allenin kanssa uuden yhtyeen nimeltä The Professionals. Se julkaisi kuusi singleä ja kaksi albumia.[2][1]
The Professionalsin Yhdysvaltojen kiertue keskeytettiin vuonna 1981, kun bändin jäsenet loukkaantuivat auto-onnettomuudessa. Vaikka The Professionals palasi Amerikkaan onnettomuudesta toipumisen jälkeen keväällä 1982, Steve Jonesin huumeongelmat johtivat pian yhtyeen hajoamiseen. Jones halusi myös muuttaa Yhdysvaltoihin asumaan ja Cook jäi Englantiin.[2][3][1]
1980-luvun alussa Cook löysi englantilaisen tyttöbändin Bananaraman. Cook auttoi trioa äänittämään sen debyyttisinglen ”Aie a Mwana” ja toimi rumpalina sekä tuottajana sen vuoden 1982 debyyttialbumilla Deep Sea Skiving. 1980-luvun lopulla Cook esiintyi myös Chiefs of Relief -yhtyeessä entisen Bow Wow Wow -kitaristin Matthew Ashmanin kanssa.[2]
1990-luvulla Cook soitti ja tuotti muiden artistien levyillä, muun muassa Edwyn Collinsin albumeilla Gorgeous George(1994) ja I’m Not Following You (1997) jonka kappaleesta ”A Girl Like You” tuli hitti. Cook soitti myös Vic Godardin levyillä In T.R.O.U.B.L.E. Again ja Long Term Side Effect (molemmat 1999).[2] Vuonna 2006 Paul Cook soitti The Slits -yhtyeessä. Hän soitti yhtyeen kolmen kappaleen EP-levyllä Revenge Of The Killer Slits. Yhtyeessä soitti koskettimia ja lauloi taustoja myös hänen tyttärensä Hollie Cook.[4]
Cook soitti rumpuja Man-Raze-yhtyeessä, jossa soitti myös Def Leppard -yhtyeen Phil Collen. Se julkaisi albumin Surreal vuonna 2008 ja kiersi Britanniassa keikoilla vuoden 2009 lopulla.[5]
Universal Music Groupin julkaisi 16. lokakuuta 2015 The Professionals -yhtyeen koko tuotannon kattavan kokoelman The Complete Professionals. Yhtye koottiin uudelleen keikoille, tosin ilman Steve Jonesia. Tom Spencer toimi Jonesin sijaisena. Maaliskuussa 2017 bändi ilmoitti virallisen Facebook-sivunsa kautta, että kokoonpano, johon kuuluivat Paul Cook sekä Paul Myers ja Tom Spencer, julkaisee uutta musiikkia Professionals-nimellä.[6] Vuonna 2018 Paul Cook aloitti yhteistyön Generation X -yhtyeestä tuttujen Billy Idolin ja Tony Jamesin kanssa. He aloittivat Generation Sex -projektin, jossa esittivät sekä Generation X:n että Sex Pistolsin kappaleita. Yhtyeessä soitti kitaraa Steve Jones.[7]
Remove ads
Yksityiselämä
Paul Cook on perheellinen isä, joka asuu Shepherds Bushissa Lontoossa vaimonsa Jennyn ja muusikko-tyttärensä Hollien kanssa.
Aiheesta muualla
- Paul Cook Sex Pistolsin kotisivuilla (englanniksi)
Lähteet:
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads