Peltosirkku
lintulaji From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Peltosirkku (Emberiza hortulana) on maatalousympäristöissä elävä varpuslintulaji. Se viihtyy suurten peltoaukeiden metsä- ja pensaikkosaarekkeissa. Se on muuttolintu, joka saapuu Suomeen toukokuussa ja lähtee elo–syyskuussa. Lajin kanta Suomessa on romahtanut 30 vuodessa yhteen prosenttiin entisestä.
Peltosirkku on Suomessa äärimmäisen uhanalainen.[2] Maailmanlaajuisesti laji kuitenkin luokitellaan elinvoimaiseksi.[1]
Remove ads
Koko ja ulkonäkö
Koirailla vatsa on vaalean ruosteenpunainen. Selässä on punaruskeita, valkeita ja mustia alueita. Päässä ja rinnassa vaaleankeltaiset kurkku ja viiksijuovat erottuvat selvästi. Silmän ympärillä on keltainen rengas. Naaraiden värit ovat hailakammat kuin koiraiden. Peltosirkun pituus on 16–17 senttimetriä ja paino 23–26 grammaa. Koiras on hieman kookkaampi.
Peltosirkun laulu on kaunis, lyhyt säe, jota koiras esittää tavallisesti tolpan päässä, sähkölangalla tai puun tai pensaan latvassa. Lentoääni on kuulas ”tsi-ly”, ja sitä voi kuulla elokuiselta yötaivaalta, sillä peltosirkku on yömuuttaja. Tavallinen ääni on myös ”blt”, joka on kuin veteen putoavasta pisarasta syntyvä ääni. Varoitusääni on itsepintaisen jankuttava kivitaskua muistuttava ”hji”.
Vanhoilla peltosirkuilla on täydellinen sulkasato heinä–elokuussa. Jotkut yksilöt keskeyttävät sulkasadon syysmuuton ajaksi, jolloin osa kyynärsulista voi jäädä vaihtumatta.
Vanhin suomalainen rengastettu peltosirkku on ollut 4 vuotta 7 kuukautta 14 päivää vanha. Vanhin eurooppalainen on ollut norjalainen vähintään 5 vuoden 10 kuukauden ikäinen yksilö.
Remove ads
Levinneisyys
Vielä 1980-luvun lopulla peltosirkkuja pesi Suomessa 150 000–200 000 paria, ja sitä esiintyi lähes kaikkialla Suomen eteläpuoliskolla.[3] 1990-luvun alussa kanta romahti, ja vuosina 1990-2020 peltosirkun kanta pieneni 99 prosenttia.[4] 2000-luvun alussa kanta oli enää noin 30 000 paria. Vuoden 2024 arvioinnin mukaan Suomessa on jäljellä 890–2 000 pesivää paria.[5] Peltosirkku on Suomen nopeimmin taantunut lintu, ja sen arvioidaan saattavan kadota Suomesta parissakymmenessä vuodessa.[4]
Vuoden 2020 kartoituksessa peltosirkkujen havaittiin esiintyvän Suomessa pääasiassa Pohjanmaalla (64 % kannasta), Lounais-Suomessa (22 %) ja eteläisessä Kaakkois-Suomessa (12 %). Peltosirkku esiintyykin Suomessa enää lähinnä keskeisimmillä viljelyalueilla. Pohjanmaan peltosirkut kuuluvat pohjoiseen laulutyyppiin, kun taas Lounais-Suomen ja eteläisen Kaakkois-Suomen peltosirkut kuuluvat eteläiseen laulutyyppiin, ja tämä osaltaan edistää populaatioiden eriytymistä. Myös eteläisten populaatioiden välillä uskotaan olevan äärimmäisen vähän geeninvaihtoa, koska poikaset palaavat 3–40 kilometrin päähän syntymäpaikastaan.[6]
Euroopan pesimäkannaksi on arvioitu 3,6–5,6 miljoonaa paria, joista noin puolet Venäjällä.[7] Esiintymisalue kattaa pääosan Euroopasta ja Aasian länsiosia Mongoliaan saakka. Suomalaiset peltosirkut talvehtivat ilmeisesti trooppisessa Afrikassa. Ne muuttavat Välimeren yli, ja niitä on pyydystetty ruoaksi valtavia määriä kaikissa rantavaltioissa ja saarilla. Peltosirkun vähenemisen syiden oletettiin pitkään olevan yksin Suomen rajojen ulkopuolella. Viime vuosien tutkimusten mukaan vähenemisen pääsyyt ovat mitä ilmeisimmin pesimäalueilla. Suomen peltosirkut eivät juuri muuta pyyntialueiden kautta, mutta lajin tutkimukset viittaavat poikastuoton vähenemiseen, jonka taustalla on tehomaatalous, erityisesti peltoalueiden elinympäristön yksipuolistuminen.[8]
Remove ads
Elinympäristö
Peltosirkkujen tyypillisimmät elinympäristöt ovat hakkuuaukeat, laidunmaat ja viljavainiot.
Lisääntyminen
Peltosirkku pesii maassa heinikon kätkössä. Touko–kesäkuussa naaras munii 4–6 munaa, joiden haudontaan aikaa kuluu noin 11–12 päivää. Poikaset lähtevät lentokyvyttöminä pesästä vähän yli kymmenen päivän ikäisinä ja oppivat parin päivän päästä lentämään. Emot ruokkivat niitä noin kolmen viikon ikäisiksi asti.
Ravinto
Peltosirkut syövät siemeniä, matoja, toukkia ja hyönteisiä.
Peltosirkku ruoanvalmistuksessa
Varsinkin Ranskassa peltosirkun syömistä pidetään gastronomisena nautintona – tosin sen pyydystäminen, ostaminen ja syöminen on laitonta. Määräyksiä kuitenkin rikotaan rutiininomaisesti.[9]
Vaikka Euroopan unioni kielsi peltosirkkujen metsästyksen vuonna 1979, Ranska kielsi sen vasta 20 vuotta myöhemmin.[10]
Lähteet
Kirjallisuutta
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads