Pikkumerimetso
lintulaji From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Pikkumerimetso (Microcarbo pygmaeus)[2] on pieni merimetsolaji, joka saalistaa pieniä kaloja sukeltamalla.[3]
.jpg)
Remove ads
Koko ja ulkonäkö
Linnun pituus on 45–55 senttimetriä ja siivenkärkien väli 80–90 senttiä.[4] Se on muita merimetsoja huomattavasti pienikokoisempi. Sen pyrstö on pitkä, nokka paksu ja lyhyt. Sen kaula on lyhyt ja paksu, mutta uidessa se voi olla venytettynä pitkäksi. Linnun väritys on mustahko, tummanvihreän- ja ruskeankiiltoinen.[3]
Vanhalla linnulla on pesimäpuvussaan valkoisia täpliä päässä, kaulassa ja alapuolella, kun vanhalta pesimättömältä linnulta ne puuttuvat ja tilalla on vaalea kurkku, vaaleampi rinta ja ruskeansävyisempi yleisväritys.[3]
Nuoren linnun höyhenpuku on kiillottomampi ja himmeämpi, sekä rinnassa ja päässä on heikkoa juovitusta.[3]
Äänet
Pikkumerimetsoyhdyskunnasta kuuluu kurnuttavia ja röhkiviä ääniä.[3] Muuten se on hiljainen.
Remove ads
Levinneisyys
Lajin pesimäalueesta 75–94 % sijaitsee Euroopassa ja sen populaation kooksi on arvioitu 28 000–39 000 paria. Sen tärkeimmät populaatiot ovat Euroopassa Romanian 11 500–14 000 paria ja Aasiassa Azerbaidžanin 8 000–12 000 paria. Kyseisten populaatioiden koot ovat pysyneet vakaina tai nousseet.[1]
Pikkumerimetso pesii Kaakkois-Euroopassa, Azerbaidžanissa, Venäjällä, Iranissa, Kazakstanissa, Tadžikistanissa, Turkmenistanissa ja Uzbekistanissa. Talvet se viettää lähinnä Balkanilla, Turkissa, Kyproksella, Irakissa, Iranissa, Azerbaidžanissa, Israelissa, Romaniassa ja Syyriassa.[1] Laji on hävinnyt Algeriasta ja Jordaniasta.[1]
Pikkumerimetso on havaittu Suomessa hyväksytysti vuoden 2024 loppuun mennessä kahdesti. Heinäkuussa 2022 nähtiin Suomen ensimmäinen yksilö Siilinjärvellä. Lokakuussa samana vuonna nähtiin toinen yksilö ainakin Espoossa, Helsingissä ja Kotkassa.[5]
Remove ads
Käyttäytyminen ja lisääntyminen
Pikkumerimetso pesii huhti–heinäkuussa[1] yhdyskunnissa suistoalueilla ja rehevillä järvillä. Se rakentaa pesänsä oksista ja heinistä matalalle puuhun tai ruovikkoon, joskus myös haikarakoloniaan.[3] Se jättää pesimäalueensa elokuussa ja palaa sinne maalis-huhtikuussa. Laji liikkuu vain vähän sen esiintymisalueilta. Se ruokailee yksin tai pienissä ryhmissä ympäri vuoden.[1] Vedessä olon jälkeen kuivattelee siipiään auki levitettyinä.[3]
Elinympäristö
Pikkumerimetso asuu alavilla mailla makeanveden alueilla, joissa on paljon kalaa ravinnoksi ja rehevää rantaa, jossa kasvaa pensaita, puita ja tiheää ruovikkoa, kuten esimerkiksi juoluailla, suistoissa, järvissä, tulvaniityillä ja luhdilla. Pikkumerimetsoa esiintyy talvisin myös murto- ja suolavesikosteikoilla.[1]
Uhat ja suojelu
Suojelutoimenpiteet Kaakkois-Euroopassa ovat parantaneet linnun asemaa, joskin sen talvehtimisalueita tuhoutuu ja sitä vainotaan siellä.[1] Sen uhkia ovat: elinympäristöjen muutos; kosteikkojen kuivatus maataloudenkäyttöön ja ihmisen toiminnasta johtuvat hydrologiset muutokset; vesiviljelyteollisuuden aiheuttama vainoaminen; vapaa-ajan metsästäminen ja metsästäminen kaupallisiin tarkoituksiin, kuten myyminen ruoaksi Iranissa.[1]
Remove ads
Lähteet
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads