Punavarpunen

Punavarpunen (Erythrina ertyhrina tai Carpodacus erythrinus) on peippoihin kuuluva varpuslintu.

Punavarpunen.

Punavarpunen
Vasemmalla koiras ja oikealla naaras.
Uhanalaisuusluokitus
Elinvoimainen [1]
Suomessa:
Silmälläpidettävä [2]
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Selkäjänteiset Chordata
Alajakso:	Selkärankaiset Vertebrata
Luokka:	Linnut Aves
Lahko:	Varpuslinnut Passeriformes
Heimo:	Peipot Fringillidae
Suku:	Erythrina
Laji:	erythrina
Kaksiosainen nimi
Erythrina erythrina (Pallas, 1770)
Synonyymit
Carpodacus erythrinus
Katso myös
Punavarpunen Wikispeciesissä   Punavarpunen Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK

Punavarpusen ääninäyte.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Puolassa kuvattu koiras.

Koko ja ulkonäkö

Punavarpunen on peipon kokoinen. Sen pituus on 14–15 senttimetriä ja paino 19–25 grammaa. Vanha koiras on helppo tuntea: rinta, pää ja yläperä ovat kirkkaan punaiset, ja laulu kirkas, kuuluva vihellys, jonka se esittää puun, pensaan tai ruo’on latvassa. Naaras ja ensimmäisen kesän (2kv) koiras ovat melko harmaita, alapuolelta hieman vaaleampia. 2kv-koiraalla saattaa olla joitakin punaisia höyheniä puvussaan. Myös 2kv-koiras laulaa. Nuori lintu muistuttaa naarasta, mutta on lämpimämmän ruskehtava ja kaksi vaaleaa siipijuovaa erottuvat selkeämmin. Varoitusääni on käheä ”tsyii”, muistuttaen viherpeippoa. Nuorten lintujen kutsuääni on samantapainen mutta kirkkaampi, muistuttaen tiltaltin tai pajulinnun ääntä. Sitä kuulee vain melko lyhyen ajan heinäkuun puolivälistä elokuun alkupuolelle ^lähde?.

Vanhoilla linnuilla on täydellinen sulkasato talvehtimisalueella.

Vanhin suomalainen rengastettu punavarpunen on ollut 8 vuotta, 11 kuukautta ja 18 päivää vanha. Se on samalla Euroopan vanhin punavarpunen.

Levinneisyys

Punavarpusta esiintyy pääosassa Aasiaa, Euroopassa länsiraja on Itävalta–Tanska-linjalla.^lähde? Euroopan unionin alueella on arvioitu vuosina 2013–18 pesineen 368 000 – 587 000 paria, eniten Latviassa (111 000 – 176 000 paria), Suomessa (104 000 – 140 000) ja Virossa (80 000 – 120 000). Ruotsin parimäärä on vain 9 000 – 17 000.^[3]

Talvehtii Kaakkois-Aasiassa ja Intiassa. Levisi Suomeen nopeasti kaakosta käsin ja pesii nykyisin varsin tavallisena Etelä- ja Keski-Suomen pensaikkoisilla mailla, erilaisissa reunavyöhykkeissä ja puutarhoissa. Oli suhteellisen yleinen 1800-luvun puolivälissä Kaakkois-Suomessa Helsinkiin saakka. On sittemmin levittäytynyt edellä mainituille alueelle. Viime aikoina pesimäkanta näyttäisi taantuvan. Punavarpusen levinneisyysalueen pohjoisraja on Kuusamon–Rovaniemen korkeudella.

Punavarpunen on muuttolintu, joka saapuu Suomeen toukokuun puolivälissä – kesäkuun alussa. Syysmuutto alkaa aikaisin, jo heinäkuun kolmannella viikolla alkavat pesinnästään selvinneet vanhat linnut kerätä ihonalaista rasvaa muuttomatkaa varten ^lähde?. Nuoret lähtevät muutolle hieman myöhemmin, pääosin elokuun loppuun mennessä. Poikkeuksellisesti laji on tavattu vielä loka–marraskuussa, joskus jopa talvella.

Elinympäristö

Pensaikkoisilla mailla, erilaisissa reunavyöhykkeissä ja puutarhoissa, rantaruoikoissa.

Lisääntyminen

Punavarpusen munia.

Pesä rakennetaan tavallisesti matalalle pensaaseen, katajaan tai nuoreen kuuseen. Naaras rakentaa yksin koiraan seuratessa ja vartioidessa. Pesän runko on tavallisesti tehty kuivista ruohoista, pesäkuppi vuorattu ohuilla juurilla ja muilla kuiduilla. Munia on 3–6, tavallisesti 5, väriltään sinertäviä, tummin täplin ja kiemuroin koristeltuja, noin 16–22 mm pitkiä ja 13–16 mm leveitä^[4]. Muninta alkaa kesäkuun ensimmäisellä tai toisella viikolla. Naaras hautoo yksin 12 vrk. Poikasia ruokkivat ja hoitavat molemmat emot. Lentokykyisiä poikaset ovat noin 2 viikon ikäisinä.

Ravinto

Siemenet, silmut ja muut kasvinosat, marjat, hyönteiset. Lienee ainoa suomalainen varpuslintu, joka syö myös vihreitä kasvinosia. Poikaset saavat jonkin verran hyönteisravintoa.