Sisu KB-46

Sisu KB-46 oli Sisun vuonna 1968 valmistama raskaan maastokuorma-auton prototyyppi. Se oli varustettu kolmella vetävällä akselilla^[1] ja sen kantavuus oli noin kolme tonnia. Auto oli suunniteltu puolustusvoimien käyttöön raskaiden tykkien vetäjäksi.^[2]

Sisu KB-46
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Suomi
Valmistaja	Oy Suomen Autoteollisuus Ab
Valmistusvuodet	1968
Tuotantomäärä	1 prototyyppi[1]
Mitat ja massat
Kantavuus	noin 3 000 kg
Omamassa	8 000 kg[2]
Suurin sallittu perävaunun massa	ei-vetävä perävaunu: 5 000–7 000 kg; vetävä perävaunu: 7 000–10 000 kg[2]
Iskutilavuus	13,12 l
Teho	275 hv
Polttoaine	dieselöljy
Vetotapa	6×6[1]
Infobox OK

Teknisiä tietoja

Voimanlähteenä oli Leylandin valmistama V8-diesel tyypiltään O.801, josta Sisu käytti mallinimeä BY. KB-46 oli ensimmäinen Sisu, jossa sitä käytettiin.^[1]

Kantavana rakenteena oli jäykkä putkirunko, joka toimi samalla myös polttoainesäiliönä. Autossa oli Sisun nestemoottorijärjestelmä, jonka avulla siihen voi kytkeä hydraulivetoisen perävaunun.^[2]

Akseleissa oli neuvostoliittolaisista kuorma-autoista tuttu renkaiden keskustäyttöjärjestelmä. Tätä varten renkaina oli Goodyearin valmistamat leveät, matalailmatilaiset erikoisrenkaat.^[2]

Auton omamassa oli vain 8 000 kg ja kantavuuskin vaatimattomat kolme tonnia.^[2]

Ominaisuuksia

Kuljetusvälinevarikolla rakennetulla miehistönkuljetuskopilla varustettu KB-46 -prototyyppi sekä sen taakse kytketty nestemoottorilla varustettu Tampellan 122 K 60 -kanuuna kiertelivät esiintymässä maatalousnäyttelyissä puolustusvoimien osastolla. Sen enempää kanuuna kuin autokaan eivät päätyneet sarjavalmistukseen; KB-46 oli suunniteltu lyhyessä ajassa ja siinä oli käytetty useita teknisiä ratkaisuja, joiden toimivuudesta ei ollut aikaisempaa kokemusta. Tämän takia siinä esiintyi lukuisia vikoja.^[2] Myös moottori osoittautui teknisesti epäonnistuneeksi.^[1]

KB-46:a ei koskaan tyypitetty, mutta maatalousnäyttelyjä kiertänyt prototyyppi jäi Kuljetusvälinevarikon käyttöön. Toistuvasti rikkoutuneen auton kunnostamiseen kyllästynyt armeijan kantahenkilökunta päätti 1970-luvun alussa viivytellä auton korjausta, kunnes se muutaman vuoden varikolla seistyään museoitiin.^[2]