Sunna

Sunna (arab. سنة‎ ’tapa’; monikko سنن, sunan) on islamissa profeetta Muhammedin elämäntapa^[1], joka välittyy perimätiedon eli hadith-kirjoitusten kautta. Islamin pääsuuntauksessa sunnalaisuudessa sunna tarkoittaa profeetan sanomisia ja määräyksiä.^[1] Sunnalaisuuden mukaan ne ovat jumalallista johdatusta, joita muslimit ovat velvollisia seuraamaan. Islamin toisessa pääsuuntauksessa šiialaisuudessa sunna tarkoittaa myös profeetta Muhammadia seuranneiden kahdentoista imaamin sanomisia ja määräyksiä.^lähde?

Tämä artikkeli käsittelee islamilaista oikeuslähdettä. Sunná on saamelainen naisen etunimi.

Sunna on Koraanin ohella toinen ja todellisuudessa tärkein islamilaisen lain lähde, sillä Koraani sisältää vain vähän lakimääräyksiä. Idea profeetan esikuvasta lakien lähteenä tulee islamiin juutalaisuudesta. Mooses oli saanut Jumalalta pyhän kirjan eli Tooran, jonka määräyksiä kansan tuli noudattaa. Kun kaikkea ei löytynyt sieltä, piti seurata myös Mooseksen esikuvaa, sunnaa. Sunnan sisällöstä kertoi halakha-laki (hepr. 'polku'), joka vastaa islamilaista šariaa (arab. 'polku').^[2]

Ei tiedetä varmasti, milloin Muhammedin sunna muuttui islamilaisen lain lähteeksi. Profeetan sunna mainitaan toisena oikeuslähteenä Jumalan sanan ohella Medinan pyhäkön piirtokirjoituksessa vuonna 752. ^[3] Vielä tuolloin sunna saattoi silti viitata vielä Mooseksen lakiin. Al-Shafi liitti 800-luvulla sunnan eli Jumalan tahdon mukaisen elämän profeetta Muhammedin elämäntapaan.^[4][5] Al-Shafista tuli hänen nimeään kantavan lakikoulukunnan perustaja.^[6]

Katso myös

• Fiqh