Taktiset merkit
From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Taktisia merkkejä käytetään kartalla kuvaamaan omia ja vihollisen joukkoja ja asemia. Eri maiden taktiset merkit ovat historian aikana vaihdelleet paljon, mutta nykyään ne noudattavat varsin laajasti Naton APP-6A (en), Military Symbols for Land Based Systems-standardia.
APP-6
- APP-6, heinäkuu 1986
- APP-6A, joulukuu 1999, yhdysvaltalainen sisarstandardi MIL-STD-2525A, Common Warfighting Symbology
- APP-6B, 2008
- MIL-STD-2525B, tammikuu 1999
- MIL-STD-2525B Change 1, heinäkuu 2005
- MIL-STD-2525B Change 2, maaliskuu 2007
- MIL-STD-2525C, marraskuu 2008
Puolustusvoimat siirtyi vuonna 1998 koulutuksessa ja operatiivisessa suunnittelussa käyttämään uusia merkkejä (SLM). Vuonna 2005 otettiin käyttöön uusi lähes täysin APP-6A-standardin mukainen merkkijärjestelmä, joka vähensi kansallisten erikoismerkkien tarvetta sekä muutti useita merkintätapoja.[1]
- Katso myös: en:NATO Joint Military Symbology
Remove ads
Merkin kehys ja väri
Taktisen merkin kehyksen muodolla ja värillä ilmaistaan tunnistetieto ja toimintaympäristö. Merkki sijoitetaan kartalle siten että kehyksen keskipiste – johtoportaan merkinnässä "lipputangon" tyvi – osoittaa joukon tarkan paikan. Tämä poikkeaa edellisestä järjestelmästä merkittävästi. Muissa merkinnöissä vihreällä merkitään omien ja vihollisen rakentamat esteet sekä suljetut tiet. Kaikki rajat ja linjat merkitään mustalla.
Maavoimien joukkoja osoittavat kehyksen muodot ja värit ovat:
Remove ads
Kokoa ilmaisevat merkinnät
Puolustushaara, aselaji, koulutushaara (vast)
Remove ads
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads