Vietnamin kieli

Vietnam (tiếng Việt) on Vietnamin virallinen kieli, jota puhuu yli 65 miljoonaa ihmistä (noin 87 prosenttia väestöstä) Vietnamissa ja muutama miljoona muualla. Kielitieteilijät yrittivät pitkään selvittää, mihin kielikuntaan vietnam kuuluu – sitä epäiltiin jopa siniittiseksi kieleksi, koska se on saanut niin paljon vaikutteita kiinasta. Nykyään katsotaan sen kuuluvan austroaasialaisiin kieliin. Sen luokitus on: austroaasialainen, mon-khmer, viet-muong.

Vietnam
Enemmistökieli   Vähemmistökieli
Oma nimi	tiếng Việt
Tiedot
Alue	Vietnam
Virallinen kieli	Vietnam  Tšekki (vähemmistökieli)
Puhujia	80+ miljoonaa
Sija	13.–17.
Kirjaimisto	latinalaistettu quốc ngữ (nykyinen) kiinalaistettu Chữ Nôm (historiallinen)
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta	austroaasialaiset kielet
Kieliryhmä	mon-khmer-kielet viet-muong-kielet
Kielikoodit
ISO 639-1	vi
ISO 639-2	vie
ISO 639-3	vie
Ohje
Infobox OK

Vietnam on analyyttinen ja tonaalinen kieli; väärä sävelkorko voi muuttaa sanan merkityksen. Myös sanajärjestys on hyvin tärkeä; monissa tapauksissa lauseen koko merkitys voi muuttua vaihtamalla kahden sanan paikkaa, esimerkiksi: Anh ấy không làm được việc này. ”Hän ei kykene tekemään tätä työtä.” → Anh ấy không được làm việc này. ”Hän ei saa tehdä tätä työtä.”^[1]

Vietnamilla on tunnustetun vähemmistökielen asema Tšekissä, minkä nojalla vietnamilaiset saavat mm. pitää vietnaminkielisen nimensä ja opiskella äidinkieltään tšekkiläisissä kouluissa.^[2][3]

Äännejärjestelmä ja oikeinkirjoitus

Konsonantit

		Labiaali	Alveolaari	Retrofleksi	Palataali	Velaari	Glottaali
Klusiili	Pulmoninen	p	t ~ tʰ	ʈ	c | ɟ	k ~ kx
	Implosiivi	ɓ	ɗ
Frikatiivi		f | v	s | z	ʂ | ʐ		x | ɣ	h
Lateraali			l
Nasaali		m	n		ɲ	ŋ
Puolivokaali		w			j

Lähde:^[4]

Vokaalit

	Etinen	Keskinen	Takainen
Suppea	i	ɨ	u
Puolisuppea	e		o
Keskivokaali		ə
Puoliavoin	ɛ		ɔ
Avoin		a

Lähde:^[4]

Kirjoitusjärjestelmä

A a	Ă ă	Â â	B b	C c	Ch ch	D d	Đ đ	E e	Ê ê	G g	Gi gi	H h
[aː]	[a]	[ə]	[ɓ]	[k]	[c] tai [tɕ]	[z] tai [j]	[ɗ]	[ɛ]	[e]	[g]	[z]	[h]
I i	K k	Kh kh	L l	M m	N n	Ng ng	Nh nh	O o	Ô ô	Ơ ơ	P p
[i]	[k]	[x] tai [kʰ]	[l]	[m]	[n]	[ŋ]	[nj]	[ɔ]	[o]	[əː]	[p]
Ph ph	Qu qu	R r	S s	T t	Th th	Tr tr	U u	Ư ư	V v	X x	Y y
[f]	[kw]	[ɹ] tai [ʐ]	[ʂ]	[t]	[tʰ]	[tʂ]	[u]	[ɨ]	[v]	[s]	[i]

Vietnamissa on kuusi toonia, jotka muuttavat merkityksen:

1. tasainen tooni (ngang tasainen): ei merkintää – esimerkiksi ba = kolme; aalto; isä (murteellinen)
2. korkea nouseva tooni (sắc terävä): ´ (akuutti) kirjaimen päällä – esimerkiksi bá = kreivi, jaarli, vasallien johtaja
3. matala (laskeva) tooni (huyền roikkuva): ` (gravis) kirjaimen päällä – esimerkiksi bà = isoäiti
4. tipahtava nouseva tooni (hỏi kysyvä): ̉ (yläpuolinen koukku) kirjaimen päällä – esimerkiksi bả = syötti, houkutin
5. korkea nouseva glottaali tooni (ngã kaatuva): ~ (aaltoviiva) kirjaimen päällä – esimerkiksi bã = jäännös, pohjasakka
6. matala pysähtyvä tooni (nặng raskas): . (alapuolinen piste) kirjaimen alla – esimerkiksi bạ = sattumanvaraisesti^[5]

Koska Vietnam oli Kiinan vallan alla noin 111 eaa. – 938 jaa., vietnamin virallinen kirjoitusjärjestelmä oli klassinen kiina, jota vietnamiksi kutsutaan nimellä Chu-nho tai chữ Hán. Sitä käytettiin myöhempien kirjoitusjärjestelmien rinnalla aina vuoteen 1918 saakka. Noin 1000-luvulla Vietnamissa kehitettiin kiinan kirjoitusjärjestelmän pohjalta oma järjestelmä nimeltä Chữ Nôm (rahvaanomainen kirjoitus). Chữ-nôm-kirjoitus käyttää tavallisia kiinan merkkejä ja joitakin erityisesti vietnamia varten kehitettyjä merkkejä. Nämä uudet merkit yhdistävät pari muuta kiinan merkkiä, jotka osoittavat sanan merkityksen ja vietnamin mukaisen summittaisen lausumisen.

Ranskalaiset lähetyssaarnaajat kehittivät 1600-luvulla Vietnamissa vielä uuden kirjoitusjärjestelmän, latinalaisiin aakkosiin pohjautuvan kirjoituksen nimeltä Quốc ngữ, kansallinen kieli. Aluksi sillä kirjoitettiin rukouskirjoja ja muuta uskonnollista materiaalia. Kehittäjäksi mainitaan tavallisesti ranskalainen jesuiitta Alexandre de Rhodes, vaikkei työtä toki yksin tehnyt. 1700-luvun puolivälissä jotkin koulut Vietnamissa alkoivat opettaa Quốc ngữ -kirjoitusta, mutta laajamittaiseen käyttöön se tuli vasta 1900-luvulla, ja on nykyään lähes yksinomaisesti Vietnamissa käytettävä kirjoitusjärjestelmä.

Quốc ngữ sisältää 30 kirjainta ja viisi toonimerkkiä, jotka kirjoitetaan vokaalien ylä- tai alapuolelle. Eräät kirjainten yhdistelmät ääntyvät yhtenä foneemina.

Sukulaistermit

Vietnamin kielessä käytetään sukulaisuuteen liittyviä termejä viittaamaan puhujaan itseensä tai kuulijaan. Nämä termit voivat paljastaa puhujan ja kuulijan välillä olevan sosiaalisen suhteen, ikäeron ja jopa puhujan asenteen kuulijaa kohtaan. Tästä syystä oikea termi on valittava tarkkaan, jottei kukaan loukkaannu, ja tuntematon saattaa hyvin kysyä toiselta tämän iän selvittääkseen, mitä termiä tulee käyttää. Termit vaihtelevat alueittain ja niistä monet ovat peräisin kiinan kielestä.

Yleisin tapa viitata itseensä on sukulaistermien käyttö. Näitä termejä voivat käyttää keskenään ketkä tahansa, eivät ainoastaan verisukulaiset. Esimerkiksi useimmissa parisuhteissa miespuolinen kutsuu kumppaniaan termillä em (nuorempi sisarus) ja naispuolinen kumppaniaan termillä anh (isoveli) – länsimaalaisesta tämä saattaa kuulostaa sukurutsaiselta, mutta vietnamin puhujien kesken se on täysin normaalia ja odotettua.^[6]

Sukulaistermit

Termi (millä puhuja viittaa itseensä)	Vastavuoroinen (millä vastaaja viittaa itseensä)	Kirjaimellisesti	Sukulaisuudesta poikkeava käyttö ja murteelliset sanat
cha	con	isä	Myös pappi. Murteellisia sanoja ovat esimerkiksi ba, bố, tía, thầy.
mẹ	con	äiti	Mẹ -sanaa käytetään Pohjois-Vietnamissa. Muita sanoja ovat esimerkiksi má (Etelä-Vietnamissa), u, bầm, mạ.
anh	em	isoveli	Myös vähän vanhempi samaa sukupolvea oleva mies tai mies yleensä (jälkimmäisessä tapauksessa termiä käytetään muodollisissa tilanteissa). Anh-sanaa voi käyttää puhuakseen kenelle tahansa miespuoliselle sosiaalisesta asemasta riippumatta. Parisuhteessa olevaa miestä puhuttelee hänen kumppaninsa sanalla anh.
chị	em	isosisko	Myös vähän vanhempi samaa sukupolvea oleva nainen tai nainen yleensä (jälkimmäisessä tapauksessa termiä käytetään muodollisissa yhteyksissä).
em	anh tai chị	samaa sukupolvea oleva nuorempi sisarus tai serkku	Myös samaa sukupolvea oleva nuorempi ihminen (sukupuolesta riippumatta) tai lapsi yleensä. Parisuhteessa olevaa naista puhuttelee hänen kumppaninsa sanalla em.
con	cha, mẹ, bà, jne.	oma lapsi	Myös nuori lapsi; ainakin yhden sukupolven nuorempi ihminen.
cháu	ông, bà, bác, chú, jne.	lapsenlapsi; siskon- tai veljenlapsi; nuorempaa sukupolvea oleva serkku	Myös nuori lapsi; ainakin yhden sukupolven nuorempi ihminen.
ông	cháu or con	isoisä	Myös keski-ikäinen mies. Isänpuoleinen isoisä = ông nội (sisäpuolinen isoisä). Äidinpuoleinen isoisä = ông ngoại (ulkopuolinen isoisä).
bà	cháu or con	isoäiti	Myös keski-ikäinen (naimisissa oleva) nainen. Isänpuoleinen isoäiti = bà nội (sisäpuolinen isoäiti). Äidinpuoleinen isoäiti = bà ngoại (ulkopuolinen isoäiti).
cô	cháu	isän sisko	Myös naispuolinen opettaja; isän ikäinen vanhempi nainen; nuori (yleensä naimaton) nainen (muodollinen). Muutamissa murteissa sanalla cô on ainoana merkityksenä isän pikkusisko.
chú	cháu	isän pikkuveli	Myös isän ikäinen oleva vanhempi mies; vähän nuorempi mies (muodollinen). Muutamissa murteissa sanalla chú on ainoana merkityksenä isän pikkuveli.
thím	cháu	chú:n vaimo
bác	cháu	vanhemman vanhempi sisarus	Myös puhujan vanhempia vanhempi ihminen (sukupuolesta riippumatta). Muutamissa murteissa sanalla on myös merkitys isän tai äidin vanhempaa sisarus.
dì	cháu	äidin sisko, äitipuoli	Myös äidin ikäinen oleva nainen. Muutamissa murteissa sanalla on ainoana merkityksenä äidin pikkusisko.
cậu	cháu	äidin veli	Myös äidin ikäinen mies; läheinen ystävä (Pohjois-Vietnamissa). Muutamissa murteissa sanalla on ainoana merkityksenä äidin pikkuveli.
mợ	cháu	cậu:n vaimo	Muutamissa murteissa sana mợ on aviomiehen vaimostaan, lapsen äidistään tai appivanhempien miniästään käyttämä kutsumasana.
dượng	cháu	cô:n tai dì:n aviomies, isäpuoli
cụ/cố	cháu	isoisovanhempi	Myös hyvin vanha ihminen.
sơ	cháu	isoisoisovanhempi
họ		klaani, heimo	He. Joukko ihmisiä.

Pronominit

Vietnamin kielessä on myös pronomineja. Ne jakautuvat kahteen alalajiin sen mukaan, voidaanko niiden eteen liittää monikkosana các tai chúng, esimerkiksi tôi (minä) → chúng tôi (me).

Näihin pronomineihin voidaan liittää monikkosana:

	Yksikkö	Monikko
Ensimmäinen persoona	tôi (mahdollisesti muodollinen)	chúng tôi (pois lukien kuulija)
	ta (neutraali, ei muodollinen)	chúng ta (mukaan lukien kuulija)
	tao (esimies alaiselle, tuttavallinen)	chúng tao (alatyylinen, pois lukien kuulija)
	mình (läheinen)	mình tai chúng mình (läheinen, mukaan lukien kuulija)
Toinen persoona	mày tai mi (esimies alaiselle, tuttavallinen)	bay, chúng mày, tụi mày (esimies alaiselle, tuttavallinen)
Kolmas persoona	nó (esimies alaiselle, tuttavallinen)	chúng nó

Näihin pronomineihin ei liitetä monikkosanaa:

	Yksikkö	Monikko
Ensimmäinen persoona	min (tuttavallinen, ylätyyli)	choa (ylätyyli)
	qua (mies naiselle, ylätyyli)
	thiếp (nainen miehelle, ylätyyli)
	trẫm (kuningas mandariineille, vanhahtava)
Toinen persoona	bậu (nainen miehelle, ylätyyli)	–
	chàng (nainen miehelle, ylätyyli)
Kolmas persoona	y (tuttavallinen)	người ta
	hắn (tuttavallinen)
	va (tuttavallinen)

Levinneisyys

Vietnamin kielen levinneisyys maailmalla:

  Virallinen kieli

  Yli 1 000 000 puhujaa

  Yli 100 000 puhujaa

Suurin osa vietnamin puhujista asuu Vietnamissa. Suuria vietnamia puhuvia vähemmistöjä asuu muun muassa Yhdysvalloissa, Kanadassa, Ranskassa ja Australiassa. Suomessa asuu noin kuusituhatta vietnamia äidinkielenään puhuvaa^[7], jotka ovat taustaltaan monista etnisistä ryhmistä: etelä- ja pohjoisvietnamilaisia, khmerejä ja sinovietnamilaisia.^[8]