Viisas

Viisas tarkoittaa yleisesti ihmistä, jolla on viisautta — joka osoittaa esimerkiksi oppineisuutta ja laajoja tietoja, tai kykyä ajatella tai harkita asioita selkeästi ja syvällisesti^[1]. Eri ajattelijoilla on ollut erilaisia näkemyksiä siitä, millainen ihminen on viisas.

Pallas Athene edusti antiikin kreikkalaisille viisautta.

Platon

Platon tekee dialogissaan Pidot^[2] selvän eron filosofin (filosofos) ja viisaan (sofos) välille. Ero selitetään rakkauden käsitteen avulla. Rakkaudelta puuttuu se kohde, jota se etsii. Siksi filosofilla (kirjaimellisesti ”viisauden rakastajalla”) ei ole sitä viisautta mitä hän etsii. Viisas sen sijaan ei rakasta eikä etsi viisautta, koska hänellä jo on viisaus. Platonin mukaan on olemassa kahdenlaisia olentoja, jotka eivät tee filosofiaa:

1. Jumalat ja viisaat, koska he ovat viisaita.
2. Järjettömät ihmiset, koska he luulevat olevansa viisaita.

Filosofin asema on näiden kahden ryhmän välissä. Filosofi ei ole viisas; mutta tajutessaan tämän, hän etsii viisautta ja rakastaa sitä. Tämä ero filosofin ja viisaan välillä oli myöhemmin merkittävässä osassa stoalaisessa filosofiassa, joka kehittyi Platonin jälkeen.^[3]

Stoalaisuus

Stoalaiset katsoivat viisaan olevan yksilö, joka ei voi kärsiä mitään vahinkoa kohtalon taholta. Elämän ongelmat, joita ihmiset kohtaavat — kuten sairaus, köyhyys, arvostelu, huono maine ja kuolema — eivät aiheuttaneet viisaassa mitään murhetta, ja elinolot, joita muut ihmiset tavoittelevat — kuten terveys, varallisuus, ylistys, maine ja pitkä elämä — olivat viisaan mielestä vain tarpeetonta ylimääräistä. Stoalaiset näkivät viisaan täysin riippumattomana ulkoisista olosuhteista, ja tämän onnellisuuden (eudaimonia) riippuvaksi ainoastaan viisaan omasta hyveellisyydestä.^[4].

Viisas saavuttaa tämän haavoittumattomuuden tiedon kautta, tulkitsemalla vaikutelmia oikein. Tämä on keskeisellä sijalla stoalaisessa tietoteoriassa.^[5]

Katso myös

• Filosofi
• Kreikan seitsemän viisasta