Vilhelm IV (Yhdistynyt kuningaskunta)
From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Vilhelm IV (William Henry); (21. elokuuta 1765 Buckinghamin palatsi, Lontoo, Ison-Britannian kuningaskunta – 20. kesäkuuta 1837 Windsorin linna) oli Clarencen herttua, Ison-Britannian ja Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kuningas ja Hannoverin alueen kuningas vuosina 1830–1837. Hän oli viides Hannover-sukuinen hallitsija ja edellisen kuninkaan Yrjö IV:n nuorempi veli. [1][2]
Remove ads
Suku
Hänen vanhempansa olivat kuningas Yrjö III ja kuningatar Charlotte von Mecklenburg-Strelitz, hän oli kolmanneksi vanhin poika.[2] Hänellä oli 14 sisarusta. Hänen veljiään olivat Iso-Britannian ja Irlannin kuningas Yrjö IV, Yorkin ja Albanyn herttua Frederick, Ernest Augustus, Hannoverin kuningas; Sussexin herttua Augustus Frederick, Cambridgen herttua Adolphus sekä Kentin ja Strathearnin herttua Edvard. Hänen sisariaan olivat Württembergin kuningatar Charlotte sekä Gloucesterin ja Edinburghin herttuatar Mary.
Remove ads
Merisotilaan ura
Hän palveli nuoruudessaan laivastossa ja hänet tunnettiin yleisesti nimellä merimieskuningas eli "Sailor Billy". [1][3]
Vuonna 1779 hänet lähetettiin merille, ja hänestä tuli amiraali Digbyn alaisena meriupseerioppilas. Seuraavana vuonna hän purjehti amiraali Rodneyn alaisena ja osallistui sotatoimiin Cape St Vincentin edustalla 16. tammikuuta 1780. Loppusodan aikana nuori prinssi suoritti paljon sotapalvelusta, johon hänelle tuli vahva mieltymys ja loi siten suosionsa perustan.[2]
Sodan päätyttyä hän matkusti sukunsa alkusijoille Hannoveriin ja Berliinissä häntä isännöi Fredrik Suuri. Vuonna 1785 hänet ylennettiin luutnantiksi, seuraavana vuonna hänestä tuli kapteeni ja hänet komennettiin Länsi-Intian saaristoon. Pian vuoden 1787 jälkeen, väsyneenä asemapaikkaansa, hän purjehti kotiin ilman käskyä, ja häntä rangaistiin tottelemattomuudestaan pakottamalla hänet jäämään Plymouthiin, kunnes hänen aluksensa varustettiin ja hän purjehti takaisin Karibialle.[2]
Remove ads
Clarencen herttua
Vuonna 1789 hänestä tehtiin Clarencen herttua. Kun sota julistettiin Ranskan ensimmäistä tasavaltaa vastaan vuonna 1793, hän tuki sitä voimakkaasti ja halusi osallistua sotaan, mutta vaikka hänestä tehtiin kontra-amiraali, hän ei saanut itselleen joukkojen komentoa. Näin tuomittuna toimettomuuteen hän liittyi veljiensä Walesin prinssi Georgen ja Yorkin herttua Frederickin kanssa vastustustamaan isäänsä kuningas Yrjö III:tta. Hän istui House of Lordsissa eli parlamentin ylähuoneessa, jossa hän puolusti Walesin prinssin tuhlaavaisuutta, puhui avioerolaista, vastusti kiivaasti orjien vapautumista ja puolusti orjuutta Länsi-Intian saaristossa saadun kokemuksensa perusteella.[2]
Prinsessa Charlotte Augustan kuolema vuonna 1817 laittoi häntä eteenpäin kruununperimysjärjestyksessä. Vuonna 1827 hänet nimitettiin merivoimen korkeimpaan virkaan, lord high admiral. Suorittaessaan amiraalinviraston tehtäviä hän pyrki ottamaan itsenäisen roolin merivoimissa, vaikka hänen toimintavaltuutensa esti häntä toimimasta ilman kahden neuvoston jäsenen mielipidettä. Kun hän edelleen toimi sääntöjen vastaisesti, kuningas Yrjö IV joutui lopulta vaatimaan veljeään eroamaan.[2]
Clarencen herttua William ei ollut kruununperillinen, ennen kuin toiseksi vanhin veli, Yorkin herttua Frederick kuoli lapsettomana vuonna 1827.[2] Hänen vanhemmilla veljillään oli hyvin vähäinen todennäköisyys tuottaa laillisia perillisiä ja koska William oli vielä suhteellisen nuori ja hyvä terveydeltään, oli pitkään pidetty erittäin todennäköisenä, että hänestä tulisi aikanaan kuningas.
Kesäkuussa 1830 Vilhelm IV nousi valtaistuimelle vanhemman veljensä Yrjö IV:n kuoltua.[2]
Kuningas
Vilhelm IV ja kuningatar Adelaide kruunattiin 8. syyskuuta 1831 Westminster Abbeyssa. Vilhelm halveksi seremoniaa ja käyttäytyi oletettavasti tahallaan kuin olisi "hahmo koomisessa oopperassa", pilkaten mielestään naurettavaa näytelmää. Kuningatar Adelaide otti kruunajaiset erittäin vakavasti ja sai osallistujien joukossa kiitosta "arvokkuudestaan, levollisuudestaan ja hänelle tyypillisestä viehättävyydestä".
Häntä kutsuttiin "säästäjäksi", eikä hän ollut myöskään paras mahdollinen kuningas. Hänen sanotaan olleen myös melko kouluttamaton sekä karkea puheissaan, toisin kuin puoliso kuningatar Adelaide. Hänen puheitaan kuvailtiin yleensä puhtaiksi katastrofeiksi. Hänen hallituskautensa aikana toteutettiin parlamenttiuudistus vuonna 1832, parannettiin kaupungin sääntöjä ja orjuus lakkautettiin[3] lähes koko Brittiläisen imperiumin alueella.
Kentin prinsessa Alexandrina Victoria (tuleva kuningatar Viktoria) tunnustettiin Vilhelm IV:n perilliseksi, koska Adelaide ei tullut enää raskaaksi. Vaikka Vilhelmin hallituskauden aikana oli huhuja raskauksista (kuningas tuomitsi ne "kirottuina juttuina"), ne näyttävät olleen perusteettomia. Adelaide kohteli nuorta prinsessa Victoriaa ystävällisesti huolimatta kyvyttömyydestään synnyttää oma lapsi ja perillinen sekä avoimesta vihamielisyydestä puolisonsa ja Victorian äidin, Kentin herttuattaren välillä. Adelaide ja Vilhelm pitivät veljentyttärestään ja halusivat tämän olevan heitä lähempänä, mutta yritykset teki tyhjiksi Kentin herttuatar, joka kieltäytyi tunnustamasta Adelaiden etusijaa kuninkaallisessa hierarkiassa, jätti vastaamatta Adelaiden kirjeisiin ja määräsi tiloja kuninkaallisissa tallissa ja asunnoissa omaan käyttöönsä.
Vilhelm oli pahoillaan siitä, mitä hän piti herttuattaren epäkunnioittavana käytöksenä puolisoaan kohtaan. Hän ilmoitti tylysti Adelaiden, Kentin herttuattaren, prinsessa Victorian ja monien vieraiden läsnäollessa, että herttuatar oli "kykenemätön toimimaan sopivalla tavalla", että tämä henkilö oli loukannut häntä "törkeästi ja jatkuvasti" ja että toivoi saavansa tyydytyksen elämällä kyllin pitkään, että Kentin prinsessa Victoria saavuttaa täysi-ikäisyyden ennen valtaistuimella noustuaan, jotta Kentin herttuattaresta ei koskaan tulisi valtionhoitajaa. Kaikki olivat järkyttyneitä puheen kiihkeydestä, ja kaikki kolme naista olivat syvästi järkyttyneitä. Erimielisyys ja välirikko Kentin herttuattaren, kuninkaan ja kuningattaren välillä ei koskaan parantunut täysin, mutta prinsessa Victoria suhtautui heihin molempiin aina ystävällisesti.
Vilhelm IV kuoli sydämen vajaatoimintaan 71-vuotiaana 20. kesäkuuta 1837 Windsorin linnassa. Häntä seurasi valtaistuimelle 18-vuotias veljentytär Viktoria.[1][2]
Remove ads
Avioliitto, suhteet ja jälkeläiset
Clarencen herttua Williamilla oli morsiameksi rajoitettu määrä prinsessaehdokkaita ja muiden neuvottelujen kaaduttua avioliitosta Saksi-Meiningenin prinsessa Adelheidin kanssa sovittiin. Avioliitto oli kaatua kuitenkin siihen, että parlamentti päättikin leikata hänelle aiotun, avioliiton myötä kaavaillun määrärahakorotuksen. Tästä raivostunut hertua William jopa harkitsi avioliiton perumista. Adelaide vaikutti kuitenkin ihanteelliselta vaimoehdokkaalta, hän oli miellyttävä, kotielämää rakastava ja halukas hyväksymään Williamin aviottomat lapset osaksi perhettä.
William hyväksyi lopulta määrärahansa alennetun korotuksen, josta parlamentti äänesti. Adelheidin myötäjäiset olivat 20 000 floriinia, ja hänen tuleva aviomiehensä ja Saksi-Meiningenin osavaltio lupasivat kolme erillistä lisäeläkettä.
Hän avioitui 53-vuotiaana 11. heinäkuuta 1818 Kew Gardensissa sijainneessa Kew Palacessa Lontossa Saksi-Meiningenin 25-vuotiaan prinsessa Adelaiden kanssa.[1][2] Samalla hänen veljensä prinssi Edvard avioitui Leiningenin herttuatar, Saksi-Goburg-Saalfeldin prinsessa Victorian kanssa.
Pari oli tavannut toisensa vain kerran viikkoa aiemmin ja herttua William oli 27 vuotta Adelaidea vanhempi. Epäromanttisista puitteista huolimatta pari tuli olemaan toisilleen omistautuneita, he asettuivat Hannoveriin, missä elinkustannukset olivat huomattavasti alhaisemmat kuin Britanniassa ja elivät aikalaistensa mukaan varsin vaatimattomasti. Adelaide vaikutti Williamin käytökseen positiivisesti, tämä joi ja kiroili vähemmän ja hänestä tuli tahdikkaampi. Palattuaan syksyllä 1819 Lontooseen he muuttivat Clarence Houseen, mutta asuivat mieluummin Bushy Housessa lähellä Hampton Courtia, missä William oli asunut morganaattisen vaimonsa Dorothea Jordanin kanssa.
Heille syntyi neljä lasta:
- Charlotte Augusta Louise, Clarencen prinsessa (27. maaliskuuta 1819 Fürstenhofin palatsi Hannover), syntyi keskosena ja eli vain muutaman tunnin.
- Elizabeth Georgiana Adelaide, Clarencen prinsessa (10. joulukuuta 1820 St Jamesin palatsi – 4. maaliskuuta 1821), kuoli alle kolmen kuukauden ikäisenä "suolitulehdukseen"
- nimettömät kaksospojat, syntyivät kuolleina 8. huhtikuuta 1822 Bushy Housessa
Vilhelm IV:llä oli useita avioliiton ulkopuolisia lapsia, muun muassa kymmenen lasta morganaattisesta avioliitostaan näyttelijätär Dorothea Jordanin kanssa vuosina 1797–1811.[4][2] Suhteen aikana, ollessaan vielä Clarencen herttua William, hän oli taloudellisesti niin huonossa asemassa, että vaimon oli lähdettävä uudelleen teatteriin töihin. Konservatiivipoliitikko, entinen Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri David Cameron on hänen jälkeläisensä.[5][6]
Heille syntyi yhteensä 10 lasta:
- George FitzClarence, Munsterin ensimmäinen jaarli (29. tammikuuta 1794 – 20. maaliskuuta 1842). Naimisissa Mary Wyndham, heillä oli jälkeläisiä. Teki itsemurhan 48-vuotiaana.
- Henry FitzClarence (27. maaliskuuta 1795 – syyskuu 1817), kuoli naimattomana 22-vuotiaana
- Sophia FitzClarence (elokuu 1796 – 10. huhtikuuta 1837), naimisissa De L'Islen ja Dudleyn paroni Philip Sidneyn kanssa
- Mary FitzClarence (19. joulukuuta 1798 – 13. heinäkuuta 1864), naimisissa Charles Richard Foxin kanssa, ei jälkeläisiä
- lordi Frederick FitzClarence (9. joulukuuta 1799 – 30. lokakuuta 1854), naimisissa lady Augusta Boylen kanssa, heillä oli yksi eloon jäänyt tytär
- Elizabeth FitzClarence (17. tammikuuta 1801 – 16. tammikuuta 1856), naimisissa Errolin jaarli William Hayn kanssa, heillä oli jälkeläisiä
- lordi Adolphus FitzClarence (18. helmikuuta 1802 – 17. toukokuuta 1856), kuoli naimattomana.
- Augusta FitzClarence (17. marraskuuta 1803 – 8. joulukuuta 1865), naimisissa kaksi kertaa, hänellä oli jälkeläisiä
- lordi Augustus FitzClarence (1. maaliskuuta 1805 – 14. kesäkuuta 1854), naimisissa Sarah Gordonin kanssa, heillä oli jälkeläisiä
- Amelia FitzClarence (21. maaliskuuta 1807 – 2. heinäkuuta 1858), naimisissa Falklandin varakreivi Lucius Caryn kanssa, heille syntyi yksi poika
Remove ads
Kunnianosoituksia
Brittiläiset ja hannoverilaiset
Ohdakkeen ritarikunnan ritari (Yhdistynyt kuningaskunta, 1770)
Sukkanauharitarikunnan ritari (Yhdistynyt kuningaskunta, 1782)
Bathin ritarikunnan suurristi (Yhdistynyt kuningaskunta, 1815)
Guelphin kuningashuoneen ritarikunnan suurristi (Hannover, 1815)
Lähde:[7]
Ulkomaalaiset
Mustan kotkan ritarikunnan ritari (Preussi, 1814)[8]
Pyhän Hengen ritarikunnan ritari (Ranska, 1814)[7]
Pyhän Andreaksen ritarikunnan ritari (Venäjä, 1814)[9]
Pyhän Aleksanteri Nevskin ritarikunnan ritari (Venäjä, 1814)[9]
Elefanttiritarikunnan ritari (Tanska, 1830)[10]
Uskollisuuden ritarikunnan ritari (Baden, 1831)[11]
Zähringerin leijonan ritarikunnan suurristi (Baden, 1831)[11]
Kultaisen taljan ritarikunnan ritari (Espanja, 1834)[12]
Württembergin kruunun ritarikunnan suurristi (Württemberg)[13]
_ribbon.svg){kind=small}
Remove ads
Galleria
Kuningas Vilhelm IV, aviottoman vanhimman tyttären Sophia de L'Isle and Dudleyn maalaus alkuvuodesta 1837
Kuningas Vilhelm IV, David Wilkie 1837
Clarencen herttua William, Walesin prinssin loosin nro 259 suurmestarina, rinnalla nauha ja kunniamerkit. James Lonsdale 1830.
Nuori prinssi William 17-vuotiaana, Thomas Gainsborough 1782
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads