Adelaide (Britannia)
Yhdistyneen kuningaskunnan kuningatarpuoliso From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Adelaide (Adelheid Louise Theresa Caroline Amelia von Sachsen-Meiningen); (13. elokuuta 1792 Meiningen, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta – 2. joulukuuta 1849 Bentley Priory, Middlesex, Yhdistynut kuningaskunta) oli saksalainen prinsessa, Clarencen herttuatar vuosina 1818–1830 sekä Yhdistyneen kuningaskunnan ja Hannoverin alueen kuningas Vilhelm IV:n kuningatarpuoliso vuosina 1830–1837.[1]
Etelä-Australian pääkaupunki Adelaide on nimetty hänen mukaansa vuonna 1836.[1] Asteroidi 525 Adelaide on nimetty hänen mukaansa.
Remove ads
Suku
Adelheid Louise syntyi Meiningenissa, Thüringenissa, nykyisen Keski-Saksan alueella. Adelheidin isä oli Saksi-Meiningenin herttua Georg I (1761–1803) ja äiti Hohenlohe-Langenburgin prinsessa Luise Eleonore (1763–1837), prinssi Christian Albrechtin ja prinsessa Caroline von Stolberg-Gedernin tytär.[1] Hän syntyi 10 vuotta vanhempiensa avioitumisen jälkeen. Hänen nuorempi sisarensa oli Saksi-Meiningen prinsessa Ida Caroline (1794–1852) ja nuorempi veli Bernhard II Erich Freund, Saksi-Meiningen herttua (1800–1882), joka peri valtaistuimen jo kolmivuotiaana isältään.
Remove ads
Avioliitto
Vuoden 1811 lopussa kuningas Yrjö III oli vajonnut mielisairauteen, mutta toimi vielä kuninkaana. Kruununperillinen oli vanhin poika, tuleva Yrjö IV, prinssihallitsija (Prince Regent), joka toimi sijaishallitsijana jo isänsä eläessä. Vuonna 1817 prinssihallitsijan ainoa laillinen lapsi Walesin prinsessa Charlotte Augusta, tulevan kuningas Leopold I:n puoliso, kuoli synnytykseen. Prinsessa Charlotte oli toisena kruununperimysjärjestyksessä. Hänen kuolemansa jälkeen oli todennäköistä etteivät kuningas tai prinssihallitsija tulisi saamaan lisää laillisia perillisiä, joten herttua William ja muut Yrjö III:n pojat etsivät itselleen nopeasti puolisot, koska olisi todennäköistä, että joku heistä tulisi perimään kruunun ja perillinen jatkaisi sukulinjaa.[1]
_—_2009_uploaded_2011-09-24.jpg)
Prinsessa Adelheid oli kotoisin pienestä (1 100 km2) eikä mitenkään merkittävästä saksalaisesta herttuakunnasta. Se oli liberaalisin Saksan valtioista, ja toisin kuin naapurit, se salli vapaan lehdistön ja hallitsijan kritisoinnin. Tuohon aikaan ei ollut olemassa sääntöä, joka estäisi naista hallitsemasta pientä herttuakuntaa, ja vasta veli Bernhardin synnyttyä vuonna 1800 otettiin käyttöön esikoisuussääntö.
Clarencen herttua Williamilla oli rajoitettu määrä prinsessaehdokkaita ja muiden neuvottelujen kaaduttua avioliitto 25-vuotiaan Adelaiden kanssa sovittiin, tosin hänen äitinsä kuitenkin piti suostutella tytärtään jo 53-vuotiaan sulhasen hyväksymiseen.[2] Avioliitto oli kaatua kuitenkin siihen, että parlamentti päättikin leikata hänelle aiotun, avioliiton myötä kaavaillun määrärahakorotuksen. Tästä raivostunut hertua William jopa harkitsi avioliiton perumista. Adelaide vaikutti kuitenkin ihanteelliselta vaimoehdokkaalta, hän oli miellyttävä, kotielämää rakastava ja halukas hyväksymään Williamin aviottomat lapset osaksi perhettä.[1] Tällä oli kymmenen aviotonta lasta morganaattisesta avioliitosta näyttelijätär Dorothea Jordanin kanssa vuosina 1797–1811.[2]
William hyväksyi lopulta määrärahansa alennetun korotuksen, josta parlamentti äänesti. Adelheidin myötäjäiset olivat 20 000 floriinia, ja hänen tuleva aviomiehensä ja Saksi-Meiningenin osavaltio lupasivat kolme erillistä lisäeläkettä. Adelaide ja Vilhelm avioituivat kaksoishäissä yhdessä Vilhelmin veljen, Kentin herttua prinssi Edvardin ja tämän morsiamen Leiningenin herttuatar, Saksi-Coburg-Saalfeltin prinsessa Victorian kanssa 11. heinäkuuta 1818 Kew Palacessa, Kew Gardensissa Surreyssa.[1]
Pari oli tavannut toisensa vain kerran viikkoa aiemmin ja Vilhelm oli 27 vuotta Adelaidea vanhempi. Epäromanttisista puitteista huolimatta pari tuli olemaan toisilleen omistautuneita, he asettui Hannoveriin, missä elinkustannukset olivat huomattavasti alhaisemmat kuin Britanniassa ja elivät aikalaistensa mukaan varsin vaatimattomasti. Adelaide vaikutti Williamin käytökseen positiivisesti, tämä joi ja kiroili vähemmän ja hänestä tuli tahdikkaampi.[1]
Remove ads
Lapset
Adelaidelle ja Vilhelmille syntyi neljä lasta:
- Charlotte Augusta Louise, Clarencen prinsessa (27. maaliskuuta 1819, Fürstenhofin palatsi Hannover), syntyi keskosena ja eli vain muutaman tunnin.
- Elizabeth Georgiana Adelaide, Clarencen prinsessa (10. joulukuuta 1820, St Jamesin palatsi – 4. maaliskuuta 1821), kuoli alle kolmen kuukauden ikäisenä "suolitulehdukseen"
- nimettömät kaksospojat, syntyivät kuolleina 8. huhtikuuta 1822 Bushy Housessa
- erään lähteen mukaan vuonna 1824 syntyivät myös kuolleina kaksoset[2]
Kuningatarpuoliso 1830–1837
Heidän avioitumisensa aikana Clarencen herttua William ei ollut kruununperillinen, ennen kuin toiseksi vanhin veli, Yorkin herttua Frederick kuoli lapsettomana vuonna 1827. Hänen vanhemmilla veljillään oli hyvin vähäinen todennäköisyys tuottaa laillisia perillisiä ja koska William oli vielä suhteellisen nuori ja hyvä terveydeltään, oli pitkään pidetty erittäin todennäköisenä, että hänestä tulisi aikanaan kuningas. Vuonna 1830 William nousi valtaistuimelle vanhemman veljensä Yrjö IV:n kuoltua.
William ja Adelaide kruunattiin 8. syyskuuta 1831 Westminster Abbeyssa. William halveksi seremoniaa ja käyttäytyi loletettavasti tahallaan kuin olisi "hahmo koomisessa oopperassa", pilkaten mielestään naurettavaa näytelmää. Adelaide otti kruunajaiset erittäin vakavasti ja sai osallistujien joukossa kiitosta "arvokkuudestaan, levollisuudestaan ja hänelle tyypillisestä viehättävyydestä".
Yksi kuningas Vilhelm IV:n ensimmäisistä teoista oli lahjoittaa kuningatar Adelaidelle Bushy Parkin tila, mikä antoi tälle mahdollisuuden jäädä Bushy Houseen koko loppuelämänsä ajaksi. Vuonna 1831 parlamentti myönsi hänelle 100 000 punnan vuosirahan, aviomiehen kuoleman varalta. Suuri osa Adelaiden talouksien tuloista annettiin useisiin eri hyväntekeväisyystarkoituksiin. Hän kieltäytyi ottamasta maineeltaan kyseenalaisia naisia hoviinsa. Kuninkaan kabinetin, Privy Councilin virkailija Charles Greville kirjoitti: "Kuningatar on liian siveä ja kieltäytyy ottamasta rintamuksensa (dekoltee) paljastavia naisia juhliinsa. Kuningas Yrjö IV piti paljon tällaisen runsaasta esittelystä, eikä antanut niitä peittää." Adelaide oli brittiläisten alamaistensa rakastama hurskautensa, vaatimattomuutensa, hyväntekeväisyytensä ja traagisten synnytystensä vuoksi.
Kentin prinsessa Alexandrina Victoria (tuleva kuningatar Viktoria) tunnustettiin Vilhelm IV:n perilliseksi, koska Adelaide ei tullut enää raskaaksi. Vaikka Vilhelmin hallituskauden aikana oli huhuja raskauksista (kuningas tuomitsi ne "kirottuina juttuina"), ne näyttävät olleen perusteettomia. Adelaide kohteli nuorta prinsessa Victoriaa ystävällisesti huolimatta kyvyttömyydestään synnyttää oma lapsi ja perillinen sekä avoimesta vihamielisyydestä puolisonsa ja Victorian äidin, Kentin herttuattaren välillä. Adelaide ja Vilhelm pitivät veljentyttärestään ja halusivat tämän olevan heitä lähempänä, mutta yritykset teki tyhjiksi Kentin herttuatar, joka kieltäytyi tunnustamasta Adelaiden etusijaa kuninkaallisessa hierarkiassa, jätti vastaamatta Adelaiden kirjeisiin ja määräsi tiloja kuninkaallisissa tallissa ja asunnoissa omaan käyttöönsä.
Vilhelm oli pahoillaan siitä, mitä hän piti herttuattaren epäkunnioittavana käytöksenä puolisoaan kohtaan. Hän ilmoitti tylysti Adelaiden, Kentin herttuattaren, prinsessa Victorian ja monien vieraiden läsnäollessa, että herttuatar oli "epäpätevä toimimaan sopivalla tavalla", että tämä henkilö oli loukannut häntä "törkeästi ja jatkuvasti" ja että toivoi saavansa tyydytyksen elämällä kyllin pitkään, että Kentin prinsessa Victoria saavuttaa täysi-ikäisyyden ennen valtaistuimella noustuaan, jotta Kentin herttuattaresta ei koskaan tulisi valtionhoitajaa. Kaikki olivat järkyttyneitä puheen kiihkeydestä, ja kaikki kolme naista olivat syvästi järkyttyneitä. Erimielisyys ja kuilu Kentin herttuattaren, kuninkaan ja kuningattaren välillä ei koskaan parantunut täysin, mutta prinsessa Victoria suhtautui heihin molempiin aina ystävällisesti.
Adelaide yritti, siinä ehkä onnistumatta, vaikuttaa Vilhelmiin poliittisesti. Hän ei koskaan puhunut politiikasta julkisesti; hän oli kuitenkin puoluekannaltaan vahvasti tory. On epäselvää, kuinka suuri osa kuningas Vilhelmin asenteista vuoden 1832 reformilain hyväksymisen aikana johtuivat hänen puolisonsa vaikutuksestaan.
Lokakuussa 1834 suuri tulipalo tuhosi valtaosan Parlamenttitalosta, jota Adelaide piti jumalallisena kostona uudistusmielisille. Taantumuksellisen lankonsa, Cumberlandin herttua Ernest Augustuksen vaikutuksesta hän kuitenkin kirjoitti miehelleen Irlannin kirkon uudistusta vastaan.
Kuningatar Adelaide sairastui vakavasti huhtikuussa 1837, suunnilleen samaan aikaan, kun hän oli äitinsä kuolinvuoteella Meiningenissä, mutta hän toipui sairaudestaan. Kesäkuuhun mennessä kävi selväksi, että kuningas itse oli parantumattomasti sairas. Adelaide oli Vilhelmin kuolinvuoteen vierellä uskollisesti ja valvoi kymmenen päivää.
Remove ads
Viimeiset vuodet, leskikuningatar 1837–1849
Puoliso Vilhelm IV kuoli sydämen vajaatoimintaan 67-vuotiaana 20. kesäkuuta 1837 Windsorin linnassa, ja hänen seuraajakseen hallitsijana tuli veljentytär, 18-vuotias Viktoria. Lisäehtona oli että Viktoria olisi alistettu 45-vuotiaan Adelaiden mahdollisesta raskaudesta syntyvälle kruununperijälle.
Ensimmäinen leskikuningatar yli sataan vuoteen, Adelaide eli puolisonsa jälkeen vielä 12 vuotta. Lokakuun alussa 1838 Adelaide matkusti terveydellisistä syistä Maltalle HMS Hastingsilla, pysähtyen matkalla Gibraltarille ja oleskeli Maltalla kolme kuukautta. Koska Maltalla ei ollut protestanttista kirkkoa, leskikuningattaren veli herttua Bernhard maksoi Pyhän Paavalin katedraalin rakentamisen Vallettaan. Kesällä 1844 Adelaide teki viimeisen vierailunsa kotimaahansa Altensteinin palatsiin Meiningenissä.
Adelaiden käyttöön oli vuonna 1831 annettu Marlborough House, Pall Mallilla, joka oli hänen omistuksessa hänen kuolemaansa saakka. Hänellä oli myös käytössään Bushy House ja Bushy Park Hampton Courtissa. Kroonisesta sairaudesta kärsivänä hän vaihtoi usein asuinpaikkaansa terveyttään parantaakseen ja asui monien brittiläisten aristokraattien maakartanoissa. Hänestä tuli Dudleyn jaarli William Wardin vuokralainen ja hän asettui asumaan tämän äskettäin ostettuun taloon Witley Courtiin Worcestershiressä vuosiksi 1842–1846. Witley Courtissa ollessaan hänellä oli kaksi pappia: pastori John Ryle Wood, Worcesterin kaniikki ja pastori Thomas Pearson, Great Witleyn kirkkoherra. Hän rahoitti ensimmäisen kyläkoulun Great Witleyssä.
Vuosina 1846–1848 Adelaide vuokrasi Cassiobury Housen lordi Essexiltä. Siellä ollessaan hän toimi kuningatar Victorian ja prinssi Albertin emäntänä näiden vierailun aikana. Kolmen vuoden päästä Adelaide muutti uudelleen ja vuokrasi Bentley Prioryn maakartanon Stanmoressa lordi Abercornilta.
Adelaide oli vuonna 1847 jo puolittain liikuntaesteinen, ja häntä kehotettiin kokeilemaan Madeiran ilmastoa saman vuoden talvena. Hän asui Quinta Vigiassa Funchalissa, antoi rahaa saaren köyhille ja maksoi tien rakentamisen Ribeiro Secosta Camara de Lobosiin. Kuningatar Adelaiden viimeinen julkinen esiintyminen oli Pyhän Johannes Evankelistan kirkon peruskiven laskeminen Great Stanmoressa. Hän lahjoitti sinne kastealtaan ja kun kirkko valmistui hänen kuolemansa jälkeen, itäinen lasimaalausikkuna omistettiin hänen muistolleen.
Leskikuningatar Adelaide kuoli 2. joulukuuta 1849 luonnollisiin syihin Bentley Prioryssa Middlesexissä. Hänet haudattiin Pyhän Yrjön kappelin kuninkaalliseen hautaholviin Windsorin linnan maille.
Remove ads
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads