Vuoden auto Euroopassa

Vuoden auto (engl. Car of the Year) on tunnustus, joka annetaan uudelle Euroopan markkinoille saapuneelle henkilöautomallille. Vuoden auton valitsee autoihin perehtyneiden lehtitoimittajien raati, jonka jäsenet ovat Euroopasta.^[1] Esimerkiksi vuoden 1995 autoa oli valitsemassa 56 autotoimittajaa 21 Euroopan maasta^[2]. Tittelillä on merkitystä autojen markkinoinnissa.

Historiaa

Vuoden auto on valittu Euroopassa vuodesta 1964 lähtien. Tapahtuma ja palkinto perustettiin selkeyttämään tilannetta, jossa eri autolehdet Yhdysvalloissa ja eri Euroopan maissa tekivät omia valintojaan hyvin erilaisin perustein keveistä yleisöäänestyksistä perusteellisiin testauksiin.^[2]

Vuoden auto Euroopassa -valintaan saattoi 1990-luvun puolenvälin säännöillä osallistua missä tahansa valmistettu auto, jota on tuotu Euroopan markkinoille vähintään viisi tuhatta kappaletta. Ensimmäinen Euroopan ulkopuolinen voittaja oli toisen sukupolven Nissan Micra, jota tosin tuolloinkin valmistettiin Britanniassa.^[2]

Tärkein arvosteluperuste on hinta–laatu-suhde eli automallin tarjoama vastine ostajan rahalle. Muita kriteerejä ovat muotoilu, ajomukavuus, turvallisuus, taloudellisuus, ajo-ominaisuudet, käsiteltävyys ja ympäristöystävällisyys. Osana valintaprosessia Pohjoismaiden autolehdet ovat 1970-luvun lopulta alkaen kokoontuneet viikoksi Tanskaan yhteiseen valintatilaisuuteen koeajoineen. Raadin ainoa suomalaisjäsen oli vuodesta 1966 aina 1990-luvulle Tekniikan Mailman Mauri Salo. 1990-luvun puolivälissä tuomaristoon tuli uusia edustajia Venäjältä, Puolasta, Tšekistä ja Unkarista. Vuoden 1995 valinta toteutettiin ensi kertaa kaksivaiheisena, jolloin alkukarsintojen viisi parasta automallia pääsi erilliseen finaaliin.^[2]

Voittajat

1968: Wankelmoottorilla varustettu NSU Ro 80.

1972: Suomessakin suosittu Fiat 127.

1994: iso perheauto Ford Mondeo.

2022: sähköauto Kia EV6.

Lähde: ^[3]

1960-luku

• 1964: Rover 2000
• 1965: Austin 1800
• 1966: Renault 16
• 1967: Fiat 124
• 1968: NSU Ro 80
• 1969: Peugeot 504

1970-luku

• 1970: Fiat 128
• 1971: Citroën GS
• 1972: Fiat 127
• 1973: Audi 80
• 1974: Mercedes-Benz 450SE
• 1975: Citroën CX
• 1976: Simca 1307/1308
• 1977: Rover 3500
• 1978: Porsche 928
• 1979: Simca-Chrysler Horizon

1980-luku

• 1980: Lancia Delta
• 1981: Ford Escort III
• 1982: Renault 9
• 1983: Audi 100
• 1984: Fiat Uno
• 1985: Opel Kadett
• 1986: Ford Scorpio
• 1987: Opel Omega
• 1988: Peugeot 405
• 1989: Fiat Tipo

1990-luku

• 1990: Citroën XM
• 1991: Renault Clio
• 1992: Volkswagen Golf III
• 1993: Nissan Micra
• 1994: Ford Mondeo
• 1995: Fiat Punto
• 1996: Fiat Bravo ja Brava
• 1997: Renault Mégane / Renault Scénic
• 1998: Alfa Romeo 156
• 1999: Ford Focus

2000-luku

• 2000: Toyota Yaris ja Yaris Verso
• 2001: Alfa Romeo 147
• 2002: Peugeot 307
• 2003: Renault Mégane
• 2004: Fiat Panda
• 2005: Toyota Prius
• 2006: Renault Clio
• 2007: Ford S-Max
• 2008: Fiat 500
• 2009: Opel Insignia

2010-luku

• 2010: Volkswagen Polo V
• 2011: Nissan Leaf
• 2012: Chevrolet Volt / Opel Ampera
• 2013: Volkswagen Golf VII
• 2014: Peugeot 308
• 2015: Volkswagen Passat
• 2016: Opel Astra
• 2017: Peugeot 3008
• 2018: Volvo XC40
• 2019: Jaguar I-Pace

2020-luku

• 2020: Peugeot 208
• 2021: Toyota Yaris
• 2022: Kia EV6
• 2023: Jeep Avenger
• 2024: Renault Scenic E-Tech
• 2025: Renault 5 E-Tech / Alpine A290