Yli-Lauroselan talomuseo
From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Yli-Lauroselan talomuseo on Ilmajoen kirkonkylässä sijaitseva historiallisesti merkittävä pihapiiri päärakennuksineen ja entistettyine musetiloineen.
Yli-Laurosela entistettiin 1970-luvulla Museoviraston johdolla eteläpohjalaista talonpoikaista rakennusperinnettä vaalivaksi ja esitteleväksi museoksi, joka avattiin yleisölle vuonna 1978.
Vuonna 1848 valmistunut Yli-Lauroselan tilan kaksifooninkinen päärakennus on esimerkki vauraasta eteläpohjalaisesta 1800-luvun talonpoikaistalosta. Kaksikerroksisessa rakennuksessa yhtyvät pohjalainen rakennusperinne ja empiretyylistä omaksutut piirteet. Päärakennuksen sisustus ilmentää 1900-luvun alkupuolta.
Päärakennuksen lisäksi pihapiiriin kuuluu yhdeksän talousrakennusta: luttirati, paja, vellisauna, puuliiveri, ajo- ja tarvekaluvaja, hyysit eli ulkokäymälät, talli ja navetta.[1]
Yli-Lauroselan pihapiiri kuuluu Suomen valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin[1].
Remove ads
Yli-Lauroselan yhteydessä toimii museokahvila Korvapuusti, joka myös vastaa museon ylläpidosta sekä tapahtumista.
Museokahvila Korvapuustia on vuodesta 2022 pyörittänyt perinneviljoistaan tunnettu Korvalaanen Oy.[2]
Museokahvilan tarjoiltavat kahvila toteuttaa kaikki itse. Raaka-aineissa hyödynnetään myös talomuseon oman, entistetyn pihapiirin kasvimaata ja sen tarjontaa. [3]
Omien, pysyvien museonäyttelyidensä lisäksi Yli-Lauroselalla on myös näyttelytilat ja vaihtuvat taidenäyttelyt.Näyttelytiloja löytyy Yli-Lauroselan päärakennuksen tiloista kuin myös museokahvila Korvapuustin tiloista.
Remove ads
Historiaa
Yli-Lauroselan tila sai syntynsä, kun 1600-luvulta periytyvä Lauroselan kantatila jakaantui kahtia, Ala- ja Yli-Lauroselaksi.
Yli-Lauroselan noin 350 hehtaarin maaomaisuus jakaantui 1900-luvun alussa seitsemään eri lohkoon. Noin 400 metrin levyinen kotipalsta alkoi Kyrönjoesta ja jatkui noin 12 kilometrin pituisena sarkana, joka käsitti pihapiirin lisäksi peltoa ja metsää. Viisi niittyä ja metsäpalsta sijaitsivat 8–16 kilometrin etäisyydellä talosta, osa niityistä Alajoen viljelylakeudella.[1]
Viimeiset Yli-Lauroselan sukutilaa isännöivät Frans Yli-Laurosela (s.1882 - k.1962) sisarensa Eliina Yli-Lauroselan kanssa (s.1876 - k.1953).
Vuonna 1971 valtio osti Yli-Lauroselan Fransin ja Eliinan perikunnalta, ja tila luovutettiin Museoviraston hallintaan.[1]
Remove ads
Yli-Lauroselan entistäminen, ylläpito ja konservointi
.jpg)
Museovirasto entisti Yli-Lauroselan rakennukset vuosina 1972–1977. Päärakennus konservoitiin 1900-luvun alun asuun, sisustettiin Ilmajoelta löytynein esinein ja varustettiin keskuslämmityksellä. Piharakennuksia jouduttiin kengittämään ja niiden kattoja uusimaan. 2000-luvulla rakennusten vajoamista on pyritty estämään salaojin sekä nosto- ja tukitoimenpitein.[4]
Museoviraston määrärahasupistusten vuoksi museon aukiolo on ollut 2010-luvulla vaakalaudalla, mutta sitä on onnistuttu pitämään auki kesäisin Ilmajoen kunnan myötävaikutuksella.[5][6][7]
Museoviraston valvonnassa Yli-Lauroselan kaksifooninkista päärakennusta ja sen pihapiiriä konservoidaan vuosittain.
Vuonna 2017 ja 2018 muun muassa Yli-Lauroselan päärakennuksen perinteinen punamultakäsittely uusittiin, ikkunat konservoitiin ja myös päärakennuksen katto uusittiin vanhoja rakennusperinteitä kunnioittaen, tervausta myöten. [8]
Vuonna 2024 Yli-Lauroselan kylmillään seisonut navettarakennus remontoitiin Museokahvila Korvapuustin ehdotuksesta 60 asiakaspaikan kahvilatiloiksi.[9]
Yli-Lauroselan tapahtumarikas pihapiiri
Yli-Lauroselan pihapiirissä on vuosittain useita tapahtumia ja käsityö-painotteisia toripäiviä sekä perinnepäiviä. 2010-luvun loppupuolella talomuseossa järjestettiin esimerkiksi myös pakohuonepelitoimintaa.[10]
Lähteet
Kirjallisuutta
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads