aava

Suomi

Adjektiivi

aava (9) (komparatiivi aavempi, superlatiivi aavin) (taivutus [luo])

1. sellainen, joka on avoin, laaja, avara

   aava meri

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑːʋɑ/
• tavutus: aa‧va

Käännökset

1. sellainen, joka on avoin, laaja, avara

englanti: open

saksa: offen

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

aavameri

Aiheesta muualla

• aava Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

aava (9)

1. laaja aukea ja tasainen maasto
2. merenselkä, ulappa, meren aava

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	aava	aavat
genetiivi	aavan	aavojen (aavain)
partitiivi	aavaa	aavoja
akkusatiivi	aava; aavan	aavat
sisäpaikallissijat
inessiivi	aavassa	aavoissa
elatiivi	aavasta	aavoista
illatiivi	aavaan	aavoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	aavalla	aavoilla
ablatiivi	aavalta	aavoilta
allatiivi	aavalle	aavoille
muut sijamuodot
essiivi	aavana	aavoina
translatiivi	aavaksi	aavoiksi
abessiivi	aavatta	aavoitta
instruktiivi	–	aavoin
komitatiivi	–	aavoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	aava-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

Sana voi juontua mm. avata-sanassa esiintyvästä ava-vartalosta tai sitten se kuuluu saamelaisperäisen aapa-sanan yhteyteen. Siihen voi olla myös sekoittunut aineksia molemmilta tahoilta.^[1]

Käännökset

1. aukea maasto

anuta: vata

englanti: open

Aiheesta muualla

• aava Kielitoimiston sanakirjassa

Lähteet

• Kotimaisten kielten keskuksen nykysuomen sanalista v. 1. (taivutustyyppi = 9)