ulappa

Suomi

Substantiivi

ulappa (14-B)

1. avoin järven- tai merenselkä, aava meri, meren aukea

   Suunnaton valtameren ulappa.

Ääntäminen

• IPA: /ˈulɑpːɑ/
• tavutus: u‧lap‧pa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ulappa	ulapat
genetiivi	ulapan	ulapoiden ulapoitten ulappojen (ulappain)
partitiivi	ulappaa	ulapoita ulappoja
akkusatiivi	ulappa; ulapan	ulapat
sisäpaikallissijat
inessiivi	ulapassa	ulapoissa
elatiivi	ulapasta	ulapoista
illatiivi	ulappaan	ulappoihin ulapoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ulapalla	ulapoilla
ablatiivi	ulapalta	ulapoilta
allatiivi	ulapalle	ulapoille
muut sijamuodot
essiivi	ulappana	ulappoina ulapoina
translatiivi	ulapaksi	ulapoiksi
abessiivi	ulapatta	ulapoitta
instruktiivi	–	ulapoin
komitatiivi	–	ulapoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	ulapa-
vahva vartalo	ulappa-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

Tälle sanalle ei valitettavasti vielä ole lisätty etymologiaa, mutta voit halutessasi lisätä sen.

Käännökset

1. avoin järven- tai merenselkä, aava meri

anuta: vata englanti: open sea espanja: golfo m.

portugali: largo m. ranska: large m. romania: larg n.

Liittyvät sanat

• aava
• selkä

Synonyymit

• aapa

Yhdyssanat

merenulappa

Aiheesta muualla

• ulappa Kielitoimiston sanakirjassa