ahava

Suomi

Substantiivi

ahava (11)

1. kuiva, yleensä kylmä ja pureva kevättalven tuuli
2. tuulen aiheuttama rohtuma

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑhɑʋɑ/
• tavutus: a‧ha‧va

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ahava	ahavat
genetiivi	ahavan	ahavien ahavoiden ahavoitten (ahavojen) (ahavain)
partitiivi	ahavaa	ahavia ahavoita (ahavoja)
akkusatiivi	ahava; ahavan	ahavat
sisäpaikallissijat
inessiivi	ahavassa	ahavoissa ahavissa
elatiivi	ahavasta	ahavoista ahavista
illatiivi	ahavaan	ahavoihin ahaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ahavalla	ahavoilla ahavilla
ablatiivi	ahavalta	ahavoilta ahavilta
allatiivi	ahavalle	ahavoille ahaville
muut sijamuodot
essiivi	ahavana	ahavoina ahavina
translatiivi	ahavaksi	ahavoiksi ahaviksi
abessiivi	ahavatta	ahavoitta ahavitta
instruktiivi	–	ahavoin ahavin
komitatiivi	–	ahavine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	ahava-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. kuiva, yleensä kylmä ja pureva kevättalven tuuli

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille. Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

2. tuulen aiheuttama rohtuma

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille. Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat

• ahavainen

Johdokset

• verbit: ahavoittaa, ahavoida, ahavoitua

Aiheesta muualla

• ahava Kielitoimiston sanakirjassa
• ahava Suomen murteiden sanakirjassa
• ahava Suomen etymologisessa sanakirjassa