ahjo

Suomi

Substantiivi

ahjo (1)

1. pajan tulisija, jossa rauta kuumennetaan hehkuvaksi takomista varten

   Ahjossa tapahtuvaa kuumennusta tehostetaan lietsomalla erillisillä palkeilla tai ahjoon liitetyllä lietsolla.

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑhjo/
• tavutus: ah‧jo

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ahjo	ahjot
genetiivi	ahjon	ahjojen
partitiivi	ahjoa	ahjoja
akkusatiivi	ahjo; ahjon	ahjot
sisäpaikallissijat
inessiivi	ahjossa	ahjoissa
elatiivi	ahjosta	ahjoista
illatiivi	ahjoon	ahjoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ahjolla	ahjoilla
ablatiivi	ahjolta	ahjoilta
allatiivi	ahjolle	ahjoille
muut sijamuodot
essiivi	ahjona	ahjoina
translatiivi	ahjoksi	ahjoiksi
abessiivi	ahjotta	ahjoitta
instruktiivi	–	ahjoin
komitatiivi	–	ahjoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	ahjo-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

vanha germaaninen laina^[1]

Käännökset

1. rautaesineiden kuumentamiseen hehkuviksi takomista varten käytetty erityinen tulisija

englanti: forge espanja: forja norja: esse ruotsi: härd, ässja

turkki: demirci ocağı venäjä: горн viro: ääs

Liittyvät sanat

• lietso
• palkeet
• takorauta

Yhdyssanat

ahjohitsaus, ahjomellotus, lieska-ahjo, opinahjo, pääahjo, sysiahjo, tiedonahjo

Aiheesta muualla

• ahjo Kielitoimiston sanakirjassa
• ahjo Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa

Lähteet

• Kotimaisten kielten keskuksen nykysuomen sanalista v. 1. (taivutustyyppi = 1)

Vatja

Substantiivi

ahjo

1. uuni

Lähteet

• Vadja keele sõnaraamat / Eesti Keele Instituut, Tallinn 2013. : Eesti Keele Sihtasutus

verkossa vadja.pdf