aitaus

Suomi

Substantiivi

aitaus (39)

1. aidattu alue tai aluetta ympäröivä aita
2. aitaamisen toteutus; se, että aidataan

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑi̯t̪ɑus/ tai /ˈɑi̯t̪ɑu̯s/, [ˈɑi̯.t̪ɑu̯s]
• tavutus: ai‧ta‧us / ai‧taus

Etymologia

• verbi aidata ((vahva) vokaalivartalo aita- ) + johdin -us

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	aitaus	aitaukset
genetiivi	aitauksen	aitausten aitauksien
partitiivi	aitausta	aitauksia
akkusatiivi	aitaus; aitauksen	aitaukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	aitauksessa	aitauksissa
elatiivi	aitauksesta	aitauksista
illatiivi	aitaukseen	aitauksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	aitauksella	aitauksilla
ablatiivi	aitaukselta	aitauksilta
allatiivi	aitaukselle	aitauksille
muut sijamuodot
essiivi	aitauksena	aitauksina
translatiivi	aitaukseksi	aitauksiksi
abessiivi	aitauksetta	aitauksitta
instruktiivi	–	aitauksin
komitatiivi	–	aitauksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	aitaukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	aitaus-

Käännökset

1. alue

azeri: ağıl englanti: pen espanja: aprisco m. hollanti: afsluiting karjala: aijatus, aitaus meänkieli: aita norja: stengsel

ranska: corral m. ruotsi: inhägnad saksa: Gehege n. turkki: ağıl venäjä: ограждение n. viro: aedik

2. aitaaminen

Ks. aitaaminen

Liittyvät sanat

Rinnakkaiset kirjoitusasut

• (vanha kirjasuomi) aitaus (aitauxen : aitauxia : aitaxesa)^[1]

Yhdyssanat

• jaloitteluaitaus
• karja-aitaus
• kuoriaitaus
• köysiaitaus
• poroaitaus

Aiheesta muualla

• aitaus Kielitoimiston sanakirjassa