ango

Suomi

Substantiivi

ango (1)

1. (historia) pitkäkaulainen keihästyyppi, joka oli tyypillinen Suomen alueella merovingiajalla

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ango	angot
genetiivi	angon	angojen
partitiivi	angoa	angoja
akkusatiivi	ango; angon	angot
sisäpaikallissijat
inessiivi	angossa	angoissa
elatiivi	angosta	angoista
illatiivi	angoon	angoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	angolla	angoilla
ablatiivi	angolta	angoilta
allatiivi	angolle	angoille
muut sijamuodot
essiivi	angona	angoina
translatiivi	angoksi	angoiksi
abessiivi	angotta	angoitta
instruktiivi	–	angoin
komitatiivi	–	angoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	ango-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. keihästyyppi

englanti: ango

Latina

Verbi

angō (III) (akt. prees. inf. angere, ind. perf. y. 1. p. ānxī, part. perf. ānctus) (taivutus[luo])

1. aiheuttaa kipua jklle
2. piinata, vaivata