arka

Suomi

Adjektiivi

arka (9-D) (komparatiivi arempi, superlatiivi arin) (taivutus[luo]) vanhahtavassa kielessä (9-L) (komparatiivi arjempi, superlatiivi arjin)

1. varovaisen pelokas tai pelkurimainen
2. sellainen, johon sattuu, koskettaessa kipua tuottava, hellä
3. helposti vaurioituva, ulkoisille vaikutuksille altis

   Ihmisen monet elimet ovat suojassa fyysisiltä vaikutuksilta mutta sitäkin arempia kemiallisille myrkyille.

4. vaikea käsitellä, arkaluonteinen (asiasta)

   arka asia

5. sellainen, johon jokin vaikuttaa herkästi

   teki araksi tuulen vaikutukselle

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑrkɑ/
• tavutus: ar‧ka

Etymologia

vanha germaaninen laina^[1], kantagermaanin *argaz

Käännökset

2. johon sattuu koskettaessa

arabia: حساس (hassas) m. englanti: sensitive ranska: (herkkä) sensible, (kivulias) douloureux, (pistelevä) épineux

saksa: empfindlich viro: tundlik

3. arka aihe

ranska: délicat, (erittäin) épineux

Liittyvät sanat

aristava, aristella, arkalainen, ujo

Johdokset

• adverbit: arasti
• substantiivit: arkimus, arkuus
• verbit: arastaa, aristaa, arkailla

Yhdyssanat

arkajalka, arkaluonteinen, arkaluonteisuus, hallanarka, ihmisarka, kuumanarka, kylmänarka, omantunnonarka, pakkasenarka, palonarka, tulenarka, tuulenarka, valonarka, vilunarka

Vastakohta

• rohkea

Aiheesta muualla

• arka Kielitoimiston sanakirjassa
• arka Suomen etymologisessa sanakirjassa
• arka Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
• Artikkelit 95, 268, 921, 3374 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Ainu

Verbi

arka, yksipaikkainen verbi (katakana: アㇻカ)

1. sattua, tehdä kipeää, olla kipeä, tulla kipeäksi
2. sairastua, olla sairas

Liittyvät sanat

arkai, arkare, iwanke, totek, siyeye, tusa, sinki

Lähteet

• Tamura, Suzuko: アイヌ語沙流方言辞典. (Ainugo Saru hogen jiten, Ainun sarun murteen sanakirja). Soufuukan, 1996. ISBN 978-488-323-093-8.
• Kayano, Shigeru (toim.): 萱野茂のアイヌ語辞典. (Kayano Shigeru no ainugo jiten, Kayano Shigerun ainun sanakirja). Sanseidou, 1996. ISBN 978-438-517-050-3.

Esperanto

Adjektiivi

arka

1. kaareva

Etymologia

kantasanasta arko

Kroatia

Substantiivi

	yksikkö	monikko
nominatiivi	ȃrka	ȃrke
genetiivi	ȃrkē	ȃrkī/ȃrkā
datiivi-lokatiivi	ȃrki/ȃrci	ȃrkama
akkusatiivi	ȃrku	ȃrke
vokatiivi	arko	ȃrke
instrumentaali	ȃrkōm	ȃrkama

ȃrka f. 

1. arkki (alus)

Aiheesta muualla

• ȃrka Školski rječnik hrvatskoga jezika

Substantiivi

ȃrka

1. yksikön genetiivimuoto sanasta arak

Puola

Substantiivi

arka f.

1. arkki

Liittyvät sanat

• Arka Noego, Arka Przymierza

Turkki

Adjektiivi

arka

1. takainen, taka-

Substantiivi

arka

1. (kirja, ym.) selus
2. perä

Liittyvät sanat

• sırt