asenne
From Wiktionary, the free dictionary
Remove ads
Suomi
Substantiivi
- eettisiin arvoihin tai sosiaalisesti merkitykselliseen kohteeseen perustuva myönteinen tai kielteinen suhtautumistapa, ohje, kuvaus tai neuvo, kuinka toimia tavoitteen saavuttamiseksi
- Hänellä on myönteinen asenne.
- tiedollinen asenne, esteettinen asenne, eettinen asenne
Ääntäminen
- IPA: /ˈɑsenːeˣ/
- tavutus: a‧sen‧ne
Taivutus
Etymologia
Mahdollisesti johdos asento-sanasta. Yleiskielessä sana mainitaan ensi kerran Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786.[1]
Käännökset
1. eettisiin arvoihin tai sosiaalisesti merkitykselliseen kohteeseen perustuva suhtautumistapa
|
Liittyvät sanat
Johdokset
- adjektiivit: asenteellinen
- verbit: asennoida, asennoitua
Yhdyssanat
asenneilmapiiri, asenneilmasto, asennekasvatus, asennemittaus, asennevamma, asenteenmuutos, can do -asenne, elämänasenne, ennakkoasenne, normaaliasenne, oppositioasenne, perusasenne, puolustusasenne, rooliasenne, taisteluasenne, tutkijanasenne
Aiheesta muualla
- asenne Kielitoimiston sanakirjassa
- asenne Tieteen termipankissa
- Artikkeli 310 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Remove ads
Viitteet
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads