stigma

From Wiktionary, the free dictionary

Remove ads

Suomi

Substantiivi

stigma (9)

  1. negatiivisuuteen painottuva eristyspyrkimyksellinen mielikuva eli häpeäleima, josta usein aiheutuu asenteiden välityksellä sosiaalista hyljeksintää, kielteisiä ennakkoluuloja ja odotuksia tietynlaisen henkilön arvaamattomasta käyttäytymisestä

Ääntäminen

  • IPA: /ˈst̪igmɑ/
  • tavutus: stig‧ma

Käännökset

Liittyvät sanat

Aiheesta muualla

  • stigma Kielitoimiston sanakirjassa
  • stigma Tieteen termipankissa
  • stigma Suomen etymologisessa sanakirjassa
Remove ads

Englanti

Substantiivi

stigma (monikko stigmas)

  1. häpeä
  2. arpi, syntymämerkki
  3. (kasvitiede) luotti

Liittyvät sanat

Kroatia

Substantiivi

yksikkö monikko
nominatiivistȉgmastȉgme
genetiivistȉgmēstȋgmā
datiivi-lokatiivistȉgmistȉgmama
akkusatiivistȉgmustȉgme
vokatiivistigmostȉgme
instrumentaalistȉgmōmstȉgmama

stȉgma f. 

  1. stigma
  2. (kasvitiede) luotti

Aiheesta muualla

Wikiwand - on

Seamless Wikipedia browsing. On steroids.

Remove ads