audio

Suomi

Substantiivi

audio (3)

1. äänentoiston, äänensiirron, -vahvennuksen, -tallennuksen ja -toiston tekniikka

   audio ja video

2. teknisesti tallennettu ja toistettu ääni, ääniraita

   Audio ja video toistuvat eri aikaan. (= ääni ja kuva)

3. (yhdyssanan alkuosana) ääneen, kuulemiseen tai äänentoistoon liittyvä

   audiovisuaalinen

   audifoni

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	audio	audiot
genetiivi	audion	audioiden audioitten
partitiivi	audiota	audioita
akkusatiivi	audio; audion	audiot
sisäpaikallissijat
inessiivi	audiossa	audioissa
elatiivi	audiosta	audioista
illatiivi	audioon	audioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	audiolla	audioilla
ablatiivi	audiolta	audioilta
allatiivi	audiolle	audioille
muut sijamuodot
essiivi	audiona	audioina
translatiivi	audioksi	audioiksi
abessiivi	audiotta	audioitta
instruktiivi	–	audioin
komitatiivi	–	audioine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	audio-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

• auditiivinen

Aiheesta muualla

• audio Kielitoimiston sanakirjassa

Englanti

Substantiivi

audio (monikko audios)

1. audio

Liittyvät sanat

• audible
• auditory

Yhdyssanat

• audiotape

Latina

Verbi

audiō (IV) (akt. prees. inf. audīre, ind. perf. y. 1. p. audīvī, part. perf. audītus) (taivutus[luo])

1. kuulla

Ääntäminen

• IPA: [ˈau.di.oː]

Liittyvät sanat

Johdokset

• verbit: oboediō

Tästä johtuvat sanat tytärkielissä

• esp. oír, ital. udire, ransk. ouïr