aukea

Suomi

Adjektiivi

aukea (15)

1. avoin, puuton

   Aukea kohta on aukkohakkauksen seurausta.

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑu̯keɑˣ/
• tavutus: au‧ke‧a

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• aukeamaa
• peltoaukea
• suoaukea

Aiheesta muualla

• aukea Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

aukea (15)

1. aukio

   Kaadetut ja kasketut aukeat jättivät jälkeensä aukioita, joita kutsutaan ahoiksi.

2. aava, ulappa

   Meren aukealla tuuli pullistaa purjeita.

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	aukea	aukeat
genetiivi	aukean	aukeiden aukeitten (aukeain)
partitiivi	aukeaa aukeata	aukeita
akkusatiivi	aukea; aukean	aukeat
sisäpaikallissijat
inessiivi	aukeassa	aukeissa
elatiivi	aukeasta	aukeista
illatiivi	aukeaan	aukeisiin aukeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	aukealla	aukeilla
ablatiivi	aukealta	aukeilta
allatiivi	aukealle	aukeille
muut sijamuodot
essiivi	aukeana	aukeina
translatiivi	aukeaksi	aukeiksi
abessiivi	aukeatta	aukeitta
instruktiivi	–	aukein
komitatiivi	–	aukeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	aukea-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Verbi

aukea

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä aueta
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä aueta
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä aueta

Liittyvät sanat

Synonyymit

• aukene