avaari

Suomi

Katso artikkeli Avaarit Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

avaari
Kielikoodit
ISO 639-1:	av
ISO 639-2:	–
ISO 639-3:	ava
Wikisanakirja
Aineisto:	Avaarin kieli

avaari (6)

1. Venäjällä, Georgiassa ja Azerbaidžanissa puhuttu kieli (kielitunnus: ava)
2. (historia) avaarit Kaukasukselta peräisin ollut hunnien sukuinen, altailaista kieltä puhunut paimentolaiskansa, joka vaikutti 500–800-luvulla Itä-Euroopassa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	avaari	avaarit
genetiivi	avaarin	avaarien avaareiden avaareitten
partitiivi	avaaria	avaareita avaareja
akkusatiivi	avaari; avaarin	avaarit
sisäpaikallissijat
inessiivi	avaarissa	avaareissa
elatiivi	avaarista	avaareista
illatiivi	avaariin	avaareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	avaarilla	avaareilla
ablatiivi	avaarilta	avaareilta
allatiivi	avaarille	avaareille
muut sijamuodot
essiivi	avaarina	avaareina
translatiivi	avaariksi	avaareiksi
abessiivi	avaaritta	avaareitta
instruktiivi	–	avaarein
komitatiivi	–	avaareine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	avaari-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. Venäjällä, Georgiassa ja Azerbaidžanissa puhuttu kieli (kielitunnus: ava)

englanti: Avar ruotsi: avar -er

turkki: Avarca unkari: avar

Lainaukset

1988. Laaksonen, Hannu. Varhaiskeskiaika. Maailmanhistorian pikkujättiläinen.^[1]

Avaarien ratsumiehet valvoivat 500-luvun lopulla Volgalta Tonavalle ja Elbelle ulottuvaa valtavaa aluetta, jolla asui slaaveja ja germaaneja. Avaarit säilyttivät paimentolaisen elämäntapansa samoin kuin rikkaan käsityötaitonsa, jonka merkittävimmät löydöt ovat keskittyneet Unkariin. – – [A]vaarivaltakunta säilyi aina Kaarle Suuren valtakauteen saakka, jolloin frankit ja bulgaarit kukistivat avaarit pitkällisessä sodassa (791–805).