barn

Suomi

Substantiivi

barn (5)

1. (ydintekniikka) vaikutusalan yksikkö, tunnus b

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	barn	barnit
genetiivi	barnin	barnien (barnein)
partitiivi	barnia	barneja
akkusatiivi	barn; barnin	barnit
sisäpaikallissijat
inessiivi	barnissa	barneissa
elatiivi	barnista	barneista
illatiivi	barniin	barneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	barnilla	barneilla
ablatiivi	barnilta	barneilta
allatiivi	barnille	barneille
muut sijamuodot
essiivi	barnina	barneina
translatiivi	barniksi	barneiksi
abessiivi	barnitta	barneitta
instruktiivi	–	barnein
komitatiivi	–	barneine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	barni-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. vaikutusalan yksikkö

englanti: barn

Bretoni

Verbi

barn

1. tuomita

Englanti

Substantiivi

barn (monikko barns)

1. lato
2. karjasuoja
3. talorähjä
4. (ydintekniikka) barn

Liittyvät sanat

Sanaliitot

• barn owl

Islanti

Substantiivi

Taivutus
sijamuoto	yksikkö			monikko
	epämääräinen	määräinen		epämääräinen	määräinen
nominatiivi	barn	barnið		börn	börnin
akkusatiivi	barn	barnið		börn	börnin
datiivi	barni	barninu		börnum	börnunum
genetiivi	barns	barnsins		barna	barnanna

barn n.

1. lapsi

Ruotsi

Substantiivi

barn n. (5) (yks. määr. barnet[luo], mon. epämäär. barn, mon. määr. barnen[luo])

1. lapsi

Ääntäminen

• Näin äännetään alueella: ei määritelty

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: barndom

Yhdyssanat

• barnflicka, barnsjukhus, barntorped, bonusbarn

Aiheesta muualla

• barn Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)
• barn Svensk ordbokissa SO:ssa (ruotsiksi)

Tanska

Substantiivi

barn n. (yks. määr. barnet[luo], mon. epämäär. børn, mon. määr. børnene)

1. lapsi