lato

Suomi

Katso artikkeli Lato Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

lato (1-F) (monikko ladot)

1. rakennus, jossa säilytetään eläinten rehuksi tarkoitettuja heiniä

   Latoja on maaseudulla, peltojen läheisyydessä.

Ääntäminen

• IPA: /ˈlɑt̪o/
• tavutus: la‧to

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	lato	ladot
genetiivi	ladon	latojen
partitiivi	latoa	latoja
akkusatiivi	lato; ladon	ladot
sisäpaikallissijat
inessiivi	ladossa	ladoissa
elatiivi	ladosta	ladoista
illatiivi	latoon	latoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ladolla	ladoilla
ablatiivi	ladolta	ladoilta
allatiivi	ladolle	ladoille
muut sijamuodot
essiivi	latona	latoina
translatiivi	ladoksi	ladoiksi
abessiivi	ladotta	ladoitta
instruktiivi	–	ladoin
komitatiivi	–	latoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	lado-
vahva vartalo	lato-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

vanha germaaninen laina^[1]

Käännökset

1. rakennus, jossa säilytetään eläinten rehuksi tarkoitettuja heiniä

englanti: barn hollanti: schuur inarinsaame: láátu puola: stodoła f. ranska: grange ruotsi: lada

saksa: Scheune tanska: lade turkki: samanlık venäjä: сарай viro: küün

Liittyvät sanat

• suuli

Yhdyssanat

heinälato, latolöytö, latomeri, latotanssit, riihilato

Aiheesta muualla

• lato Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 3596 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Italia

Substantiivi

lato m. (monikko lati[luo])

1. kylki

Puola

Substantiivi

lato n.

1. kesä
2. vuosi (laskettaessa vuosia)