broidi

Suomi

Substantiivi

broidi (5)

1. (slangia) veli

   Kävin broidin kanssa kalastamassa mökillä.

Ääntäminen

• IPA: /ˈbroi̯di/
• tavutus: broi‧di

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	broidi	broidit
genetiivi	broidin	broidien (broidein)
partitiivi	broidia	broideja
akkusatiivi	broidi; broidin	broidit
sisäpaikallissijat
inessiivi	broidissa	broideissa
elatiivi	broidista	broideista
illatiivi	broidiin	broideihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	broidilla	broideilla
ablatiivi	broidilta	broideilta
allatiivi	broidille	broideille
muut sijamuodot
essiivi	broidina	broideina
translatiivi	broidiksi	broideiksi
abessiivi	broiditta	broideitta
instruktiivi	–	broidein
komitatiivi	–	broideine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	broidi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

ruotsin sanasta bror^[1]

Liittyvät sanat

• systeri
• mutsi
• faija
• fatsi

Aiheesta muualla

• broidi Kielitoimiston sanakirjassa