duuri

Suomi

Katso artikkeli Duuri Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

duuri (5)

1. eräitä diatonisia musiikillisia asteikkoja, joiden seitsemän sävelen välit ovat kokosävelaskelina perussävelestä alkaen seuraavat: 1-1-½-1-1-1-½, esim. C-D-E-F-G-A-H

   F-duuri, As-duuri, duurisävellaji

   Tämä kappale on C-duurissa.

Ääntäminen

• IPA: /ˈduːri/, [ˈduːri]
• tavutus: duu‧ri

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	duuri	duurit
genetiivi	duurin	duurien (duurein)
partitiivi	duuria	duureja
akkusatiivi	duuri; duurin	duurit
sisäpaikallissijat
inessiivi	duurissa	duureissa
elatiivi	duurista	duureista
illatiivi	duuriin	duureihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	duurilla	duureilla
ablatiivi	duurilta	duureilta
allatiivi	duurille	duureille
muut sijamuodot
essiivi	duurina	duureina
translatiivi	duuriksi	duureiksi
abessiivi	duuritta	duureitta
instruktiivi	–	duurein
komitatiivi	–	duureine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	duuri-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

Latinan dūrus ’kova’. Dūrum oli yksi kolmesta keskiaikaisesta heksakordista, jotka olivat ”luonnollinen”, ”kova” ja ”pehmeä” (molle).^[1]

Käännökset

1. musiikillinen asteikko

englanti: major espanja: mayor italia: maggiore

ranska: majeur ruotsi: dur saksa: Dur n.

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

A-duuri, As-duuri, B-duuri, C-duuri, Ces-duuri, Cis-duuri, D-duuri, Des-duuri, duuriasteikko, duurisointu, E-duuri, Es-duuri, F-duuri, Fis-duuri, G-duuri, Ges-duuri, H-duuri

Vieruskäsitteet

• molli

Yläkäsitteet

• sävelala, sävellaji

Aiheesta muualla

• duuri Kielitoimiston sanakirjassa