ehtoo

Suomi

Substantiivi

ehtoo (17)

1. (murteellinen, länsisuomalainen, yleiskielessä ylätyylinen) ilta

   Ehtoota! Saakos astua tupaan?

   elämänsä ehtoona

Ääntäminen

• IPA: /ˈeht̪oː/
• tavutus: eh‧too

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ehtoo	ehtoot
genetiivi	ehtoon	ehtoiden ehtoitten
partitiivi	ehtoota	ehtoita
akkusatiivi	ehtoo; ehtoon	ehtoot
sisäpaikallissijat
inessiivi	ehtoossa	ehtoissa
elatiivi	ehtoosta	ehtoista
illatiivi	ehtooseen	ehtoisiin (ehtoihin)
ulkopaikallissijat
adessiivi	ehtoolla	ehtoilla
ablatiivi	ehtoolta	ehtoilta
allatiivi	ehtoolle	ehtoille
muut sijamuodot
essiivi	ehtoona	ehtoina
translatiivi	ehtooksi	ehtoiksi
abessiivi	ehtootta	ehtoitta
instruktiivi	–	ehtoin
komitatiivi	–	ehtoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	ehtoo-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• sanalla on varmoja vastineita vain itämerensuomalaisissa kielissä eli se on itämerensuomalainen; epävarmoja vastineita aina samojedikielissä asti eli se voisi olla jopa uralilainen sana (SSA s.v. ehtoo)

Käännökset

1. ilta

englanti: evening, night italia: sera f. karjala: ehto; ilta pohjoissaame: eahket

suomi: ilta thai: ค่ำ, ทุ่ม, คืน vepsä: eht eli ehtou viro: õhtu; loojang

Liittyvät sanat

• ettone

Johdokset

• substantiivit: ehtoollinen

Yhdyssanat

• ehtoopuoli, ehtookellot, myöhäisehtoo

Idiomit

• elämän ehtoo
  1. (ylätyyliä) vanhuus; elämän (rauhalliseksi ja seesteiseksi ymmärretty) loppupuoli

Aiheesta muualla

• ehtoo Kielitoimiston sanakirjassa