vanhuus

Katso artikkeli Vanhuus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

vanhuus (40)

1. iäkkyys, korkeaikäisyys, elämän loppupuoli

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋɑnhuːs/
• tavutus: van‧huus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vanhuus	vanhuudet
genetiivi	vanhuuden	vanhuuksien
partitiivi	vanhuutta	vanhuuksia
akkusatiivi	vanhuus; vanhuuden	vanhuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	vanhuudessa	vanhuuksissa
elatiivi	vanhuudesta	vanhuuksista
illatiivi	vanhuuteen	vanhuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vanhuudella	vanhuuksilla
ablatiivi	vanhuudelta	vanhuuksilta
allatiivi	vanhuudelle	vanhuuksille
muut sijamuodot
essiivi	vanhuutena	vanhuuksina
translatiivi	vanhuudeksi	vanhuuksiksi
abessiivi	vanhuudetta	vanhuuksitta
instruktiivi	–	vanhuuksin
komitatiivi	–	vanhuuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	vanhuude-
vahva vartalo	vanhuute-
konsonantti- vartalo	vanhuut-

Etymologia

• johdos vanha + -uus

Käännökset

1. iäkkyys, korkeaikäisyys

englanti: age, eld, old age espanja: ancianidad italia: anzianità f. kroatia: starost f.

ranska: vieillesse f. ukraina: старість f. venäjä: старость f. viro: vanadus

Liittyvät sanat

• nuoruus
• vanhemmuus
• vanhus

Yhdyssanat

vanhuudenheikko, vanhuudenhöperö, vanhuudenlepo, vanhuudenturva, vanhuuseläke, vanhuusikä

Aiheesta muualla

• vanhuus Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 356 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa