eka

Kansainvälinen

Lyhenne

eka

1. ekajukin kielitunnus (kolmikirjaiminen, ISO 639-2)^[1]

Suomi

Adjektiivi

eka (9)

1. (arkikieltä) ensimmäinen

Ääntäminen

• IPA: /ˈekɑ/
• tavutus: e‧ka

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	eka	ekat
genetiivi	ekan	ekojen (ekain)
partitiivi	ekaa	ekoja
akkusatiivi	eka; ekan	ekat
sisäpaikallissijat
inessiivi	ekassa	ekoissa
elatiivi	ekasta	ekoista
illatiivi	ekaan	ekoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ekalla	ekoilla
ablatiivi	ekalta	ekoilta
allatiivi	ekalle	ekoille
muut sijamuodot
essiivi	ekana	ekoina
translatiivi	ekaksi	ekoiksi
abessiivi	ekatta	ekoitta
instruktiivi	–	ekoin
komitatiivi	–	ekoine
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	eka-
vahva vartalo	eka-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

• toka
• vika

Aiheesta muualla

• eka Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 1301 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Ruotsi

Substantiivi

eka yl. (1) (yks. määr. ekan [luo], mon. epämäär. ekor [luo], mon. määr. ekorna [luo])

1. ruuhi

Verbi

eka (1)

1. kaikua

Taivutus

Taivutus – eka
Persoonamuodot
muoto	aktiivi	passiivi
preesens	ekar[luo]	ekas
imperfekti	ekade	ekades
supiini	ekat	ekats
imperatiivi	eka	–

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: eka
• passiivin infinitiivi: ekas
• aktiivin part. prees: ekande [luo]
• passiivin part. prees: ekandes
• part. perf.: yl. ekad, n. ekat, määr./mon. ekade

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: eko

Aiheesta muualla

• eka Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)