luotti

Suomi

Substantiivi

luotti (5-C)

1. kukkakasvien emin siitepölyä vastaanottava tahmea kärkiosa

Ääntäminen

• IPA: /ˈluot̪ːi/
• tavutus: luot‧ti

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	luotti	luotit
genetiivi	luotin	luottien (luottein)
partitiivi	luottia	luotteja
akkusatiivi	luotti; luotin	luotit
sisäpaikallissijat
inessiivi	luotissa	luoteissa
elatiivi	luotista	luoteista
illatiivi	luottiin	luotteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	luotilla	luoteilla
ablatiivi	luotilta	luoteilta
allatiivi	luotille	luoteille
muut sijamuodot
essiivi	luottina	luotteina
translatiivi	luotiksi	luoteiksi
abessiivi	luotitta	luoteitta
instruktiivi	–	luotein
komitatiivi	–	luotteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	luoti-
vahva vartalo	luotti-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. kukkakasvien emin siitepölyä vastaanottava tahmea kärkiosa

englanti: stigma

turkki: dişicik, tepecik

Aiheesta muualla

• luotti Kielitoimiston sanakirjassa
• luotti Tieteen termipankissa

Verbi

luotti

1. indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä luottaa