erbium

Katso artikkeli Erbium Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Alkuaineet
holmium ← erbium → tulium
Ho ← Er → Tm

Substantiivi

erbium (5)

1. eräs alkuaine (tunnus Er)

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	erbium	–
genetiivi	erbiumin	–
partitiivi	erbiumia	–
akkusatiivi	erbium; erbiumin	–
sisäpaikallissijat
inessiivi	erbiumissa	–
elatiivi	erbiumista	–
illatiivi	erbiumiin	–
ulkopaikallissijat
adessiivi	erbiumilla	–
ablatiivi	erbiumilta	–
allatiivi	erbiumille	–
muut sijamuodot
essiivi	erbiumina	–
translatiivi	erbiumiksi	–
abessiivi	erbiumitta	–
instruktiivi	–	–
komitatiivi	–	erbiumeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	erbiumi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

yttrium, erbium, ytterbium ja terbium ovat kaikki nimetty ruotsalaisen Ytterbyn kylän mukaan, josta löydetystä mineraalista ne eristettiin.^[1]

Käännökset

1. eräs alkuaine

bulgaria: ербий englanti: erbium espanja: erbio hollanti: erbium italia: erbio japani: エルビウム (erubiumu) kreikka: έρβιο kroatia: erbij m. latvia: erbijs liettua: erbis malta: erbju portugali: érbio

puola: erb ranska: erbium romania: erbiu ruotsi: erbium saksa: Erbium slovakki: erbium sloveeni: erbij tanska: erbium tšekki: erbium turkki: erbiyum unkari: erbium viro: erbium

Englanti

Substantiivi

erbium

1. erbium

Ruotsi

Substantiivi

erbium n. (yks. määr. erbiumet [luo], ei monikkoa)

1. erbium

Lähteet

• Neuvoston direktiivi 2006/102/EY (PDF), 20.11.2006, s. 252

Slovakki

Substantiivi

erbium

1. erbium

Lähteet

• Neuvoston direktiivi 2006/102/EY (PDF), 20.11.2006, s. 252

Viro

Substantiivi

erbium

1. erbium