erhe

Suomi

Substantiivi

erhe (48)

1. (ylätyyliä) erehdys, virhe, rikkomus; synti

Ääntäminen

• IPA: /ˈerheˣ/
• tavutus: er‧he

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	erhe	erheet
genetiivi	erheen	erheiden erheitten
partitiivi	erhettä	erheitä
akkusatiivi	erhe; erheen	erheet
sisäpaikallissijat
inessiivi	erheessä	erheissä
elatiivi	erheestä	erheistä
illatiivi	erheeseen	erheisiin erheihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	erheellä	erheillä
ablatiivi	erheeltä	erheiltä
allatiivi	erheelle	erheille
muut sijamuodot
essiivi	erheenä	erheinä
translatiivi	erheeksi	erheiksi
abessiivi	erheettä	erheittä
instruktiivi	–	erhein
komitatiivi	–	erheine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	erhee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	erhet-

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: erheellinen

Aiheesta muualla

• erhe Kielitoimiston sanakirjassa
• erhe Tieteen termipankissa
• Artikkeli 776 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa