hakkuri

Suomi

Substantiivi

hakkuri (6)

1. toimintatavaltaan toistuviin iskuihin perustuva laite tai työkalu, jota taval­lisimmin käytetään käsiteltävän ma­teriaalin pilkkomiseen
2. puunkäsittelyssä käytettävä kone, joka tekee puujätteestä haketta
3. (urheilu, arkikieltä) lentopallossa pelaaja, jonka erityistehtävänä on päättää hyökkäykset iskulyönnillä
4. hakkurivirtalähde

Ääntäminen

• IPA: /ˈhɑkːuri/
• tavutus: hak‧ku‧ri

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	hakkuri	hakkurit
genetiivi	hakkurin	hakkurien hakkureiden hakkureitten
partitiivi	hakkuria	hakkureita hakkureja
akkusatiivi	hakkuri; hakkurin	hakkurit
sisäpaikallissijat
inessiivi	hakkurissa	hakkureissa
elatiivi	hakkurista	hakkureista
illatiivi	hakkuriin	hakkureihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	hakkurilla	hakkureilla
ablatiivi	hakkurilta	hakkureilta
allatiivi	hakkurille	hakkureille
muut sijamuodot
essiivi	hakkurina	hakkureina
translatiivi	hakkuriksi	hakkureiksi
abessiivi	hakkuritta	hakkureitta
instruktiivi	–	hakkurein
komitatiivi	–	hakkureine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	hakkuri-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi hakata (vahva vartalo hakkaa- ) + johdin -uri

Käännökset

4. virtalähde

Ks. hakkurivirtalähde

Liittyvät sanat

Synonyymit

• (lentopallo) iskijä

Yhdyssanat

• leikkuuhakkuri, sipulihakkuri

Aiheesta muualla

• hakkuri Kielitoimiston sanakirjassa
• hakkuri Suomen murteiden sanakirjassa