halvaantunut

Suomi

Adjektiivi

halvaantunut (47)

1. sellainen, jolta puuttuu normaali kyky liikkumiseen
2. (kuvaannollisesti) toimintakykynsä menettänyt

Etymologia

• verbin partisiippimuodosta

Substantiivi

halvaantunut (47)

1. henkilö, jolla on halvaus

Etymologia

• adjektiivista

Verbi

halvaantunut

1. aktiivin partisiipin perfekti verbistä halvaantua

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	halvaantunut	halvaantuneet
genetiivi	halvaantuneen	halvaantuneiden halvaantuneitten
partitiivi	halvaantunutta	halvaantuneita
akkusatiivi	halvaantunut; halvaantuneen	halvaantuneet
sisäpaikallissijat
inessiivi	halvaantuneessa	halvaantuneissa
elatiivi	halvaantuneesta	halvaantuneista
illatiivi	halvaantuneeseen	halvaantuneisiin halvaantuneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	halvaantuneella	halvaantuneilla
ablatiivi	halvaantuneelta	halvaantuneilta
allatiivi	halvaantuneelle	halvaantuneille
muut sijamuodot
essiivi	halvaantuneena	halvaantuneina
translatiivi	halvaantuneeksi	halvaantuneiksi
abessiivi	halvaantuneetta	halvaantuneitta
instruktiivi	–	halvaantunein
komitatiivi	–	halvaantuneine
vartalot
vokaalivartalo	{{{vart.vok}}}
heikko vartalo	{{{vart.heik}}}
vahva vartalo	{{{vart.vah}}}
konsonantti- vartalo	{{{vart.kons}}}