haroa

Suomi

Verbi

haroa (52) (taivutus[luo])

1. tavoitella tai tunnustella käsillään
2. kouria; raapia sormin

   haroa hiuksiaan

Etymologia

• substantiivi hara^[1] (vartalo har|a- + pääte -oa)

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: harominen
• verbit: harottaa

Aiheesta muualla

• haroa Kielitoimiston sanakirjassa