helle

Katso artikkeli Helle Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

helle (48-I)

1. Kuuma sää. Suomessa hellerajana on 25 celsiusastetta.
2. (kuvaannollisesti) kova työ, ankara rasitus

   Helteiset hetket, varjoisat vuodet (kirjan nimi)

Ääntäminen

• IPA: /ˈhelːeˣ/
• tavutus: hel‧le

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	helle	helteet
genetiivi	helteen	helteiden helteitten
partitiivi	hellettä	helteitä
akkusatiivi	helle; helteen	helteet
sisäpaikallissijat
inessiivi	helteessä	helteissä
elatiivi	helteestä	helteistä
illatiivi	helteeseen	helteisiin helteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	helteellä	helteillä
ablatiivi	helteeltä	helteiltä
allatiivi	helteelle	helteille
muut sijamuodot
essiivi	helteenä	helteinä
translatiivi	helteeksi	helteiksi
abessiivi	helteettä	helteittä
instruktiivi	–	heltein
komitatiivi	–	helteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	heltee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	hellet-

Etymologia

balttilainen laina^[1]

Käännökset

1. Kuuma sää. Suomessa hellerajana on 25 celsiusastetta.

ranska: canicule f. ruotsi: hetta yl. saksa: Hitze f.

unkari: hőség viro: palavus, palav, kuum, kuumus, leitsak

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: helteinen

Yhdyssanat

helleaalto, helleasu, hellehattu, hellekausi, hellekypärä, hellelukema, hellemekko, hellepäivä, hellesää, hellevaate, kesähelle

Aiheesta muualla

• helle Kielitoimiston sanakirjassa
• helle Tieteen termipankissa
• Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Helle. Kotimaisten kielten keskus
• Artikkeli 242 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Saksa

Adjektiivi

helle

1. taivutusmuoto sanasta hell:

   yksikön heikko nominatiivimuoto

   yksikön feminiinin akkusatiivimuoto

   yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto

   monikon vahva nominatiivimuoto

   monikon vahva akkusatiivimuoto