henkselit

Suomi

Substantiivi

henkselit (6) (monikollinen)

1. asuste, jota käytetään vyötäröltään liian suurten housujen tai hameen kannattamiseen

Ääntäminen

• IPA: /ˈheŋkselit̪/
• tavutus: henk‧se‧lit

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	–	henkselit
genetiivi	–	henkselien henkseleiden henkseleitten
partitiivi	–	henkseleitä henkselejä
akkusatiivi	–; –	henkselit
sisäpaikallissijat
inessiivi	–	henkseleissä
elatiivi	–	henkseleistä
illatiivi	–	henkseleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	–	henkseleillä
ablatiivi	–	henkseleiltä
allatiivi	–	henkseleille
muut sijamuodot
essiivi	–	henkseleinä
translatiivi	–	henkseleiksi
abessiivi	–	henkseleittä
instruktiivi	–	henkselein
komitatiivi	–	henkseleine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	henkseli-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

ruotsin kielestä, hängslen

Käännökset

1. asuste, jota käytetään vyötäröltään liian suurten housujen tai hameen kannattamiseen

saksa: Hosenträger m. turkki: pantolon askısı

unkari: nadrágtartó

Liittyvät sanat

• housut

Idiomit

• paukutella henkseleitään = olla ylpeä t. onnellinen jostakin

Leskinen voitti lotossa ja paukutteli henkseleitään.

• vetää henkselit yli = peruttaa jokin asia

Leskinen veti henkselit sopimuksen yli.

Aiheesta muualla

• henkselit Kielitoimiston sanakirjassa