hilloke

Suomi

Substantiivi

hilloke (48-A)

1. marjoista tai hedelmistä tehty hiukan keittäen tai keittämättä tehty säilyke tai jälkiruoka, kompotti

Ääntäminen

• IPA: /ˈhilːokeˣ/
• tavutus: hil‧lo‧ke

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	hilloke	hillokkeet
genetiivi	hillokkeen	hillokkeiden hillokkeitten
partitiivi	hilloketta	hillokkeita
akkusatiivi	hilloke; hillokkeen	hillokkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi	hillokkeessa	hillokkeissa
elatiivi	hillokkeesta	hillokkeista
illatiivi	hillokkeeseen	hillokkeisiin hillokkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	hillokkeella	hillokkeilla
ablatiivi	hillokkeelta	hillokkeilta
allatiivi	hillokkeelle	hillokkeille
muut sijamuodot
essiivi	hillokkeena	hillokkeina
translatiivi	hillokkeeksi	hillokkeiksi
abessiivi	hillokkeetta	hillokkeitta
instruktiivi	–	hillokkein
komitatiivi	–	hillokkeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	hillokkee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	hilloket-

Etymologia

• hillo + -ke; Käytössä 1800-luvun lopusta.^[1]

Käännökset

1. ruoka

englanti: compote

venäjä: компо́т (kompót) m.

Liittyvät sanat

• hillo, sose
• pikkelssi

Aiheesta muualla

hilloke Kielitoimiston sanakirjassa