hinkalo

Suomi

Substantiivi

hinkalo (2)

1. (maatalous) suuremmasta säilytystilasta seinämillä rajattu viljan säilytystila; kellarista rajattu osa.

Idiomeja

• aika hinkalo = aika vahva, voimakas t. energinen

Ääntäminen

• IPA: /ˈhiŋkɑlo/, [ˈhiŋkɑ̝lo̞]
• tavutus: hin‧ka‧lo

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	hinkalo	hinkalot
genetiivi	hinkalon	hinkalojen hinkaloiden hinkaloitten
partitiivi	hinkaloa	hinkaloita hinkaloja
akkusatiivi	hinkalo; hinkalon	hinkalot
sisäpaikallissijat
inessiivi	hinkalossa	hinkaloissa
elatiivi	hinkalosta	hinkaloista
illatiivi	hinkaloon	hinkaloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	hinkalolla	hinkaloilla
ablatiivi	hinkalolta	hinkaloilta
allatiivi	hinkalolle	hinkaloille
muut sijamuodot
essiivi	hinkalona	hinkaloina
translatiivi	hinkaloksi	hinkaloiksi
abessiivi	hinkalotta	hinkaloitta
instruktiivi	–	hinkaloin
komitatiivi	–	hinkaloine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	hinkalo-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. (maatalous) suuremmasta säilytystilasta seinämillä rajattu viljan säilytystila; kellarista rajattu osa.

englanti: bin latina: cumera

ruotsi: binge, lår turkki: gübse

Liittyvät sanat

Synonyymit

• laari

Aiheesta muualla

• hinkalo Kielitoimiston sanakirjassa