hole

Suomi

Substantiivi

hole

1. (slangia) reikä

Ääntäminen

• IPA: /'ho.le/

Taivutus

Taivutus (yleiskielessä)
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	hole	holet
genetiivi	holen	holejen (holein)
partitiivi	holea	holeja
akkusatiivi	hole; holen	holet
sisäpaikallissijat
inessiivi	holessa	holeissa
elatiivi	holesta	holeista
illatiivi	holeen	holeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	holella	holeilla
ablatiivi	holelta	holeilta
allatiivi	holelle	holeille
muut sijamuodot
essiivi	holena	holeina
translatiivi	holeksi	holeiksi
abessiivi	holetta	holeitta
instruktiivi	–	holein
komitatiivi	–	holeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	hole-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

englannin sanasta hole ’reikä’

Liittyvät sanat

Sanueen sanat

• substantiivit: holari

Aiheesta muualla

• hole Suomen murteiden sanakirjassa
• hole Suomen etymologisessa sanakirjassa

Englanti

Substantiivi

hole (monikko holes)

1. reikä, aukko
2. kuoppa, onkalo, monttu
3. (šakki) aukko
4. (alatyyliä, halventava) nainen

Liittyvät sanat

hole formed, keyhole

Yhdyssanat

• borehole, bunghole, drillhole, eyehole, foxhole, keyhole, porthole, sinkhole, wormhole

Sanaliitot

• hole in one, plot hole

Idiomit

• send down the hole

Saksa

Verbi

hole

1. indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä holen
2. konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä holen
3. konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä holen
4. imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä holen