hovi

Katso artikkeli Hovi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

hovi (5)

1. hallitsijan asunto, tilukset ja muu lähiympäristö sekä siihen kuuluva henkilökunta, hoviväki
2. (historia) myös korkeiden aatelisten tai kirkkoruhtinaiden yhteisö, kartano
3. (puhekieltä) hoviväki
4. (puhekieltä) hovioikeus

   Uskon että tuomio muuttuu hovissa.

5. manipuloivan henkilön kannattajajoukko, jolle hän esiintyy hurmaavana

Ääntäminen

• IPA: /ˈhoʋi/
• tavutus: ho‧vi

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	hovi	hovit
genetiivi	hovin	hovien (hovein)
partitiivi	hovia	hoveja
akkusatiivi	hovi; hovin	hovit
sisäpaikallissijat
inessiivi	hovissa	hoveissa
elatiivi	hovista	hoveista
illatiivi	hoviin	hoveihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	hovilla	hoveilla
ablatiivi	hovilta	hoveilta
allatiivi	hoville	hoveille
muut sijamuodot
essiivi	hovina	hoveina
translatiivi	hoviksi	hoveiksi
abessiivi	hovitta	hoveitta
instruktiivi	–	hovein
komitatiivi	–	hoveine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	hovi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

alasaksalainen laina^[1]

Käännökset

1. hallitsijan asunto, tilukset ja muu lähiympäristö sekä siihen kuuluva henkilökunta, hoviväki

englanti: court ruotsi: hov

venäjä: кортесы

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

hovietiketti, hovihankkija, hoviherra, hovikunta, hovilaulaja, hovimaalari, hovimarsalkka, hovimestari, hovimies, hoviministeri, hovinainen, hovinarri, hovineiti, hovineuvos, hoviniiaus, hovioikeus, hoviorkesteri, hovipuku, hovipuolue, hovirunous, hovisuru, hovitallimestari, hovitavat, hoviväki, keisarihovi, tervahovi

Aiheesta muualla

• hovi Kielitoimiston sanakirjassa